Päivät 18-22: Yyteristä Skaftungin kautta Åminneen

Tähän postaukseen tuleekin nyt kerralla lähes viikon päivitykset, joko elektroniikka on temppuillut tai sitten yhteydet katkeilleet. Harmittavasti kuvien lataaminen ei ole onnistunut heikoilla yhteyksillä, eikä blogi ole päivittynyt.. Etelä-rannikon jälkeen hyvät yhteydet ovat selkeästi harvemmassa, mutta nyt onneksi pääsee taas kertomaan tilanteen edistymisestä. 

Päivä 18: Yyteristä liikkeelle

Aamu valkeni kirkkaana ja tuulettomana, ennusteessakin tuulen piti olla sivumyötäistä ja myöhemmin iltapäivällä sivutuulta. Alustavasti päivä näytti siis siltä että etenemään pääsisi reilustikin!  

Alku sujuikin oikein hienosti, tyynessä säässä pääsin etenemään pitkän pätkän. Tahkoluodon kohdalla mua tuli moikkaamaan myös purjelautaporukoista tuttu Tero, joka oli yrittänyt tavoittaa mua reitin varrella SUP-laudalla. GPS-päivitys kun tulee harvemmalla välillä näkyviin (30min päivitysväli akun säästämiseksi) olinkin ehtinyt koukata eri reitille kuin Tero oli olettanut, ja taisi tulla hiukan kiire että ehti tavoittaa mut ennen reitin kääntymistä uudelle suunnalle! Onneksi pysähdyin juttelemaan sataman kohdalla parille veneilijälle, ja sillä välin Tero ehti tavoittaa mut maan kautta. 

 

Tahkoluodon edustalla oli aivan tyyntä aamulla. 

Tahkoluodon edustalla oli aivan tyyntä aamulla. 

Puolenpäivän jälkeen tuuli alkoi hiljalleen nousta, ja ennusteesta poiketen lähes suorana vastatuulena luoteesta! Ihmettelin hetken aikaa että näyttääkö kompassi väärin (välillä jos aurinkopaneeli on ollut liian lähellä kompassia se on näyttänyt aivan väärin) mutta parin tarkistuksen jälkeen luku oli edelleen sama. Pieni turhautuminen alkoi jo hiipiä puseroon, koska edessä oli pari pitkää ylitystä joilla ei saarista löytyisi suojaa. Päädyin pienelle saarelle pohtimaan tilannetta, suoraan edessä aukesi lähes 5km  ylitys vastatuuleen avoimella merellä. Hermostuminen ei nyt auttaisi, joten kaivoin repusta makuualustan, makuupussin ja ruoanlaittovehkeet. Keittelin rauhassa lounaan ja painuin päiväunille. 

Reilun tunnin tauon jälkeen tuuli oli hieman heikentynyt ja voimat palanneet. Päätin runnoa itseni vaikka väkisin vastarannalle, matkan oli jatkuttava. Matkaan meni lähes kaksi tuntia, kun normaalisti vastaava matka menisi noin tunnissa. Toisella puolella pääsin pienten karien ja luotojen suojaan, ja matka alkoi taas sujua jouhevammin. 

Olin jo suunnitellut majoitusta jonnekin Merikarvian eteläpuolelle, mutta illaksi tuuli tyyntyi täysin. Tajusin että perustuuli ei ollut riittävän voimakas, ja tämän takia olin koko päivän taistellut merituulta vastaan! Auringon laskiessa tuuli tyyntyi ja lopulta kääntyi lähes 180 astetta kevyeksi myötäiseksi. Jatkoinkin matkaa vielä merikarvian ohi yli 10 kilometriä, koska seuraavaksi päiväksi oli ennusteessa kovaa maatuulta. Etelässä tiedossa oli kunnon myräkkää, täällä päästäisiin todennäköisesti vähemmällä. Merikarvian edustalla oleva iso selkä olisi mahdoton ylittää huomisessa säässä joten päätin painaa vielä sen yli jotta pääsisin hyviin asemiin seuraavaa päivää varten.

 Leiripaikka löytyi hyvällä tuurilla, täydellisessä auringonlaskussa ja pehmeällä sammaleen peittämällä pläntillä pienestä saaresta. Ilta oli jo pitkällä, lähes 12 tuntia melontaa takana kun pääsin viimein lepäämään.

 

Täydellinen leiripaikka yöksi. Tuon matalammalle aurinko ei juuri yön aikana enää laskenutkaan! 

Täydellinen leiripaikka yöksi. Tuon matalammalle aurinko ei juuri yön aikana enää laskenutkaan! 

Illan maisemia saaresta. Viereisen luodon tiirat olivat ärhäkkänä kun meloin ohi, mutta rauhoittuivat kun pääsin saaren rantaan.   

Illan maisemia saaresta. Viereisen luodon tiirat olivat ärhäkkänä kun meloin ohi, mutta rauhoittuivat kun pääsin saaren rantaan. 

 

Näissä maisemissa oli hyvä fiilis jäädä odottelemaan seuraavan päivän myräkkää. 

Näissä maisemissa oli hyvä fiilis jäädä odottelemaan seuraavan päivän myräkkää. 

Päivä 19: Matka jatkui Skaftungiin

Aamulla tuuli oli noussut, ja pääsin hyvistä asemista liikkeelle. Aluksi tuuli itseasiassa oli melko myötäinen, mutta kuljin aivan rantaviivaa pitkin koska kauempana rannasta tuuli jo todella kovaa merelle päin.  

Matkanteko oli melko hidasta, koska rannan lähellä sai jatkuvasti väistellä kiviä. Myöskään suorinta reittiä kulkeminen ei ollut mahdollista, koska monesti jouduin koukkaamaan satoja metrejä rannikon muotojen mukaan. Toisaalta matka kuitenkin eteni koko ajan, joten en ollut turhan huolissani pienestä kiertotiestä.

 

Tällaisia meren muovaamia taukopaikkoja löytyi monesta kohtaa. Melko erikoinen fiilis kun toisella puolella suoraa rantaviivaa ja vasemmalla pelkkää avointa merta.  

Tällaisia meren muovaamia taukopaikkoja löytyi monesta kohtaa. Melko erikoinen fiilis kun toisella puolella suoraa rantaviivaa ja vasemmalla pelkkää avointa merta.  

Iltapäivällä olin jo suunnittelemassa taukoa, kun yhtäkkiä lauta kolahti aivan yllättäen eteen ilmestyneeseen kallioon. En tiedä miten se pääsi yllättämään niin täysin, mutta samalla kolahduksella toinen laudan sivuevistä irtosi. Näin heti että se laskeutui ensin kallion reunalle veden alla, ja lähti sitten liukumaan hitaasti syvyyksiin loivaa kallionreunaa pitkin. Sivuevät ovat elintärkeät laudan suunnan pitämisessä etenkin sivutuulessa,  joten ei auttanut muu kuin sukeltaa perään. Riisuin äkkiä kelluntaliivin, lippiksen ja melontapaidan, ja hyppäsin mereen. Onneksi evä on kirkkaan valkoinen ja erottui hyvin kalliolla. Sain sen juuri kiinni ennen paljon syvempää pudotusta. Vesi oli tietenkin jääkylmää, joten tämän jälkeen olinkin sitten erittäin hereillä. Totesin että nyt lienee hyvä hetki pitää tauko, ja meloin rantakallioille kuivattelemaan kamppeita. 

 

 

Tämä rako oli kuin tehty SUP-laudan pysäkointiä varten! 

Tämä rako oli kuin tehty SUP-laudan pysäkointiä varten! 

Toivoin että olisin päässyt jatkamaan illalla pidemmällekin, mutta matka katkesi Skaftungin kohdalla. Vomiat alkoivat olla lopussa, lämmin päivä oli vienyt tehokkaasti mehut miehestä. Onneksi Skaftungin kohdalla odotti lämmin vastaanotto, eräs reissua seuranneista perheistä toivotti mut tervetulleeksi heidän vieraakseen! Olin todella otettu tästäkin vieraanvaraisuudesta: koko matkan ajan olen ollut häkeltynyt ihmisten halusta auttaa ja tsempata. 


Välipäivä Skaftungissa

Tuulen takia en päässyt jatkamaan matkaa, mutta sain jäädä jatkamaan vierailua perhe Lindberg & Palmun luokse. Valtavan suuret kiitokset teille, lepopäivä teki hyvää! Kävin tutustumassa Skaftungin kylään lainapyörällä, maisemat olivat kuin postikortissa tässä pienessä kalastajakylässä! Tänne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Naapurin Timo vei mut vielä kauppareissulle, ja sain hyvin taas eväitä täydennettyä ennen matkan jatkumista.  

 

Pyörälenkillä maalaismaisemissa!   

Pyörälenkillä maalaismaisemissa! 

 

Päivä 20: Kaskisten ohi tyynessä säässä 

Ennusteessa oli kevyttä myötätuulta mutta aiempien kokemusten perusteella tiesin odottaa merituulen vaikutusta, joten pyrin lähtemään ajoissa liikkeelle. Aamupäivän pääsinkin hyvässä myötäisessä, kunnes Kristiinankaupungin kohdalla tuuli tyyntyi täysin. 

 

Horisontista on vaikea erottaa missä meri loppuu ja taivas alkaa! 

Horisontista on vaikea erottaa missä meri loppuu ja taivas alkaa! 

Ilta meni tyynessä meloessa, kunnes joskus kuuden jälkeen tuuli taas nousi -yllättäen- vastaisena. Totesin että olisi turhaa jatkaa matkaa väkisin, ja laitoin leirin pystyyn pienelle saarelle. 


 

Maisemia matkan varrelta. 

Maisemia matkan varrelta. 

IMG_3775.JPG

Päivä 21: Vaasaa kohti?

Päivän ennusteessa oli taas kevyttä myötätuulta, mutta en enää odottanut tuulelta kummoisia, niin moneen kertaan olin saanut jotain muuta kuin ennusteessa oltiin kerrottu! Ajattelin kuitenkin painaa pitkän päivän, mikäli tuuli pysyisi kevyenä.

Onneksi tällä kertaa tuuli todella nousi myötäiseksi, pysyen koko päivän kuitenkin todella kevyenä. Onneksi, sillä etenkin avoimilla pätkillä merellä nousee nopeasti isoakin aallokkoa vaikka tuuli olisi todella kevyttä. Aallokko taas hidastaa etenemistä, kun tällä lastilla lauta ei varsinaisesti kovin helpolla nouse surffaamaan aaltoja.

Aluksi oli tyynempää.  Ilta menikin meloessa leppoisassa myötätuulessa pitkiä pätkiä kerrallaan. Tauot pidin laudalla, yhden kerran pysähdyin maihin syömään vähän isomman aterian.   

Aluksi oli tyynempää. 

Ilta menikin meloessa leppoisassa myötätuulessa pitkiä pätkiä kerrallaan. Tauot pidin laudalla, yhden kerran pysähdyin maihin syömään vähän isomman aterian. 

 

Rannikko on täynnä tämän näköisiä pieni kalastajien..hmm.. oliko putka se oikea nimi? 

Rannikko on täynnä tämän näköisiä pieni kalastajien..hmm.. oliko putka se oikea nimi? 

Evästauot laudalla näyttää yleensä tältä! 

Evästauot laudalla näyttää yleensä tältä! 

Illan leiripaikka olikin sitten vähän erikoisempaa sorttia! Rantaan saapuessa tajusin että varmasti lähimmän kilometrin säteellä ei rannasta tasaista paikkaa löytyisi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pistää teltta pystyyn noin 3 metriä korkean boulderin päälle koska voimat eivät enää riittäneet meloa pidemmälle leiripaikan etsintään.  

Onneksi illan maisema kruunasi päivän! 

 

Rannassa odotti tällaista louhikkoa niin pitkälle kun näki molempiin suuntiin.

Rannassa odotti tällaista louhikkoa niin pitkälle kun näki molempiin suuntiin.

IMG_3779.JPG
Teltasta oli komeat näkymät!   

Teltasta oli komeat näkymät! 

 

Viimeiset auringonsäteet värjäsivät taivaan upeasti, ennen auringon painumista pilvien taakse. 

Viimeiset auringonsäteet värjäsivät taivaan upeasti, ennen auringon painumista pilvien taakse. 

Havainnekuva leirin sijainnista kun aurinko oli jo laskenut pilvien taakse. Iso kallionlohkare oli ainoa "tasainen" leiripaikka satojen metrien säteellä.

Havainnekuva leirin sijainnista kun aurinko oli jo laskenut pilvien taakse. Iso kallionlohkare oli ainoa "tasainen" leiripaikka satojen metrien säteellä.

Päivä 22: Väkisin Åminneen

Eilinen päivä alkoi tuulisempana kuin luulin, joten reittisuunnitema muuttui radikaalisti. Meloin itseasiassa ensimmäiset sadat metrit takaisin eilistä reittiä, joka kieltämättä otti vähän päähän. Koukkasin sisemmille väylille jotta pääsisin pakoon kovinta tuulta, mutta siitä huolimatta loppumatka oli tuskaisen hidas ja raskas. Kuvia ei tallentunut koko päivältä, koska vettä satoi kaatamalla puolesta välistä eteenpäin. Åminneen saavuin aivan viimeisillä höyryillä, viimeinen 5 kilometriä oli niin kova tuuli ja vesisade, että pelkäsin joutuvani luovuttamaan, ja jäämään jonkun mökin rantaan odottelemaan parempaa keliä. Hammasta purren runttasin itseni kuitenkin leirintäalueelle (muistin että sieltä saa grilliruokaa) ja tyytyväisenä päivän työhön jäin tänne yöksi. 

 

Tänään matka ei jatku, sää on edelleen surkea melonnan kannalta. Kova vastatuuli ja vesisade pitävät mut vielä tämän päivän täällä, joten nyt tiedossa on taas nukkumista, syömistä ja lepoa! 

 

Aamupalaa tuulisella kivellä!  

Aamupalaa tuulisella kivellä!