Loppurutistus päivät 32-33: Ulkokrunnista Kemin kautta Tornion Torandaan

Tätä kirjoittaessa on maaliinpääsystä kulunut jo lähes viikko. Viikonloppu ja tämän viikon alku menivät enemmän tai vähemmän sumussa, joka paikka kropasta oli kipeänä ja keho huusi kaloreita! Jännä juttu miten yhtäkkiä väsymys iskee päälle kun antaa itselleen luvan rentoutua ja luopua viikkoja kestäneestä keskittymisen tilasta. Tajusin vasta viikonloppuna miten kipeät kädet oikeastaan ovat ja miten paljon paino on tippunut. Söin viikonloppuna kuin hevonen, pelkästään korvatakseni viimeistenkin päivien puristuksesta syntyneen energiavajeen.

Pakko nostaa hattua ja kiittää nöyrästi Toranda Eventsin porukkaa jotka ottivat mut avosylin maaliin heidän tiluksilleen Torniossa. Huikean hienot tilat ja oli todella kunnia käydä heillä vierailemassa.

Ulkokrunnista matalan keskuksessa Kemiin

Ulkokrunnissa tilanne näytti hetkittäin jo epätoivoiselta sään suhteen. Ennuste näytti viikon verran eteenpäin pohjoistuulta. Ulkokrunni sijaitsee keskellä merta joten huonolla säällä liikkuminen ei olisi mahdollista. Sää oli kuitenkin vaihdellut niin paljon, että päätin jatkaa tiukalla silmällä sään kyttäämistä. Matalapaineen liikkeitä seuratessa alkoi näyttää siltä että aamulähtö olisi ainoa ikkuna moneen päivään jolloin matka voisi jatkua. Silloin ajoituksen pitäisi osua täysin nappiin, koska ympärillä pyörineet tuulet olivat niin kovia että niiden osuessa kohdalle olisi melominen mahdotonta, jopa vaarallista. Päätin yrittää hyppäämistä liikkuvan matalapaineen keskuksen kyytiin. 

Aamulla meri oli suhteellisen tyyni, ja päätin jatkaa matkaa. Otin suunnaksi Härkäleton ja sen jälkeen Tiurasenkrunnin. Jos pääsisin jälkimmäiselle, olisin 20km lähempänä mannerta, ja huomattavasti paremmassa paikassa liikkumaan kohti Torniota: rannikon lähellä saisin jo suojaa pohjoistuulelta ja aalloilta. Lähdin melomaan pientä horisontissa näkynyttä täplää kohti. Sää hieman kirkastui ja lisäsin tahtia. Pelkäsin että jään keskelle merta satimeen, joten päätin puskea eteenpäin niin kovalla tahdilla kuin mahdollista. Mannerta lähempänä voisin jo rentoutua. Matka eteni, pian olin jo Härkäleton kohdalla. Jatkoin edelleen kohti Tiurasenkrunnia tyynessä, välillä jopa sivumyötäisessä tuulessa. Välillä ripsautteli vähän vettä mutta se ei menoa haitannut. Halusin vain päästä eteenpäin, ympärillä oli kovia sateita joka puolella ja tuulirajat näkyivät merellä joka suunnalla. Tuntui kuin olisin melonut pyörremyrskyn silmässä.

Tiurasenkrunnin kohdalla sää oli edelleen täydellinen. Sivumyötäinen tuuli voimistui hieman, enkä voinut kuin hämmästellä täysin nappiin osunutta ajoitustani. Päätin jatkaa suoraan kohti mannerta, koukkaisin Kemin edustalla sisäväylälle saarien suojaan. Matka Kemin keskustaan olisi pitkä, mutta sen jälkeen jäljellä olisi enää helppo melonta Tornioon. Näin siis luulin.

Vastatuulessa sellutehtaan löyhkässä

Mantereen lähelle pääsin kevyellä työllä. Jälkikäteen harmitti etten painanut hyvässä säässä kovempaa suoraan pidemmälle. Viimeinen iso selkä ennen Kemiä oli lähes 7km pitkä. Tuuli yltyi suoraan vastaisena, matalapaine oli liikkunut nyt ennusteen mukaisesti Itään. Alkoi raskas, tunteja kestänyt ylitys Kemiä kohti. Aamupäivän olin jo melonut normaalia kovempaa ja se meinasi kostautua tällä osuudella. Tuuli puhalsi välillä kovempaa vastaisena kuin kertaakaan aiemmin tällä reissulla. Pyristelin kuitenkin pikkuhiljaa eteenpäin, tiesin että Kemi olisi enää lyhyen matkan päässä kun tämä selkä olisi takana. Tehtaasta leijui sellun löyhkä tuntikausia suoraan naamalle, tähän ylitykseen meni lähes kolme tuntia. Suoraan sanottuna otti päähän aika paljon, hetkittäin harmitti että olin luvannut olla jo torstaina perillä Torniossa.

Pitkän punnerruksen jälkeen pääsin perille Kemiin. Olin aivan romuna, energiat todella alhaalla rannassa. Pystytin teltan, kävin kuumassa suihkussa ja syömässä. Unta ei tarvinnut odotella enää sen jälkeen.

Viimeinen puristus Torandaan

Aamulla ehdin vielä jututtaa Ylen toimittajaa Kemissä ennen matkan jatkumista. Kävin myös moikkaamassa viereisessä satamassa keikalla olleita tuttuja Viisaasti Vesillä-tyyppejä! Juhlin jo henkisesti sitä että päivän matka olisi suhteellisen lyhyt, joten se tulisi olemaan verrattain kevyt kokonaisuus.

Alkumatkasta meno sujui hyvin, mutta tiesin että keskipätkä kulkisi melko avoimella osuudella muutaman kilometrin päässä rannasta. Tuuli oli sivuvastainen, ja kovempi kuin olin odottanut. Jatkoin kuitenkin reippaasti eteenpäin, Tornion edustan tuulimyllyt näkyivät jo. Eilinen melonta alkoi kuitenkin painaa ja huomasin että hyydyin melko pahasti tällä osuudella. Pystyin melomaan pelkästään vasemmalta puolelta tuulen takia ja huomasin valuvani pahasti pois kurssilta. Jouduin todella puristamaan kovaa että pääsin vastapuolella lähimmälle saarelle tauolle. Olin aivan puhki, mutta matkaa oli vielä lähes 9 kilometriä. Ei auttanut kuin ottaa tauko, juoda ja syödä vähän ja jatkaa matkaa. 

Torniojokea vastavirtaan

Jos haluaa saada itsensä kesäkuntoon nopeasti, ehdotan seuraavaa: melo sup-laudalla pari viikkoa Torniojokea vastavirtaan ja vastatuuleen. Varmasti alkaa näkyä hartioissa! Koko reissun rankin osuus tuli aivan viimeiseksi. Tuuli ei hidastunut yhtään, ja kun koukkasin pohjoiseen viimeiselle osuudelle vaihtui virtauskin vastaiseksi. Meloin niin paljon kuin käsistä lähti, mutta silti tuntui kuin olisin seissyt tervassa. Pelkäsin jo että joudun luovuttamaan näin lähellä maalia tältä päivältä, mutta keräsin kaikki voimat mitä löytyi ja väänsin itseni perille Torandaan!

Maaliin tullessa oli käsittämätön fiilis. Aluksi olin aivan totaalisen puhki päivän vedosta, mutta pikkuhiljaa ajatus alkoi juurtua päähän: tämä oli tässä. Illalla kroppa kävi vielä niin kovilla kierroksilla että en meinannut saada millään unta. Nukahdin vasta aamuyön tunteina.

Kotimatkalle

Viihdyin muutaman päivän Toranda Eventsin vieraana, tapasin muutamia toimittajia sekä Meri-Lapin matkailun toimihenkilöitä. Mukavia keskusteluita, jänniä ajatuksia ja jälleen kerran huippuja ihmisiä! Sunnuntaina keräilin kamppeet kasaan ja suuntasin Helsinkiin.

Nyt muutaman päivän ajan olen taas yrittänyt totutella normaaliin arkirytmiin, mutta välillä ajatukset harhailevat takaisin reitin varrelle.

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?