Päivät 23-27: Åminnesta Kalajoen hiekkadyyneille

Åminnesta lähtö sujui hyvin, vaikka matkaan pääsinkin vasta myöhemmin iltapäivällä. Pääsin saarien suojissa ohittamaan Vaasan, ja onnistunut reittivalinta toi myös muutamille isommille ylityksille leppoisan kesäisen myötätuulen. Alunperin olin ajatellut leiriytyä jonnekin Raippaluodon sillan lähettyville, mutta mukavassa myötäisessä laskettelin vielä melkein kymmenen kilometriä eteenpäin.  

Tauolla sillan kupeessa. Kuvaaminen oli hankalaa, koska sillan alla oli todella kova virtaus. 

Tauolla sillan kupeessa. Kuvaaminen oli hankalaa, koska sillan alla oli todella kova virtaus. 

Sillan ohituksen jälkeen tarkistin sääennustetta ja soitin Kalajoelle; mikäli sääennusteeseen ei suuria muutoksia tulisi, saapuisin Maanantaina illalla Kalajoelle. 

 

Hyvillä fiiliksillä, matka etenee. 

Hyvillä fiiliksillä, matka etenee. 

Pitkiä ylityksiä tyynellä säällä 

Edellisiltana yritin päästä pitkälle jo siitä syystä että seuraavan päivän reitille osuisi yhdet pisimmistä ylityksistä koko reissulla. Niihin menisi koko päivä, joten toivoin että sää pysyisi hyvänä.

 

Tällaisia auringonlaskuja on nyt ollut tarjolla paljon! 

Tällaisia auringonlaskuja on nyt ollut tarjolla paljon! 

Rantautuessa ensimmäinen asia mielessä on ruoka. Onneksi mun keittimellä vedet kiehuu niin nopeasti että hyvä kun ehdin saada pastapussia auki ajoissa! 

Rantautuessa ensimmäinen asia mielessä on ruoka. Onneksi mun keittimellä vedet kiehuu niin nopeasti että hyvä kun ehdin saada pastapussia auki ajoissa! 

Ennen pitkiä ylityksiä reitillä oli kivoja saaristoväyliä upeissa maisemissa. Mantereen puoli ja lähimmät saaret ovat usein täyteen rakennettuja, mutta vähänkin ulommilla saarilla on usein aivan tyhjää. Välillä tuntuukin siltä että vaeltaisi koskemattomassa erämaassa kun rakennuksia ei näy kilometrien säteellä missään! 

Kun pääsin avoimen selän laidalle, tajusin kuinka pitkä matka olisi edessä. Vastarantaa ei näkynyt, joten suunta oli otettava kompassilla. Meloin lähes kolme tuntia ennenkuin lopullinen määränpää alkoi pikkuhiljaa paljastua horisontista!

 

Tyyntä ja hiljaista. 

Tyyntä ja hiljaista. 

Tuollaisella säällä melominen on hämmentävä kokemus. Keskellä merta on hiirenhiljaista, ilma seisoo täysin paikallaan. Veden peiliä muistuttavaa pintaa rikkoo vain tasaisesti vettä halkova laudan keula ja melan vedot. Kun on melonut tarpeeksi kauas rannasta, tuntuu kuin meloisi pienessä kuplassa. Rannat ovat muuttuneet vain mustiksi viivoiksi kaukana horisontissa, toisella puolella merenpintaa ei erota taivaanrajasta. Ympäristö näyttää muuttuneen kummallisen kaksiulotteiseksi. Tätä jatkuu tuntikausia, kunnes ensimmäiset rannat vastakkaisella puolella alkavat pikkuhiljaa lähestyä. Kun puut alkavat erottua, kupla puhkeaa ja yhtäkkiä olen taas takaisin tavallisessa maailmassa. 

Keskipäivän paahteessa veden pinta aaltoili rauhalliseen tahtiin. 

Keskipäivän paahteessa veden pinta aaltoili rauhalliseen tahtiin. 

Pieni kalastajavene laskee verkkoja veteen kauempana merellä. 

Pieni kalastajavene laskee verkkoja veteen kauempana merellä. 

Illala leiripaikaksi löytyi lyhyt hiekkarannan pätkä, metriäkään pidemmälle ei olisi enää jaksanut meloa. Pitkä päivä lämpimässä säässä teki tehtävänsä ja lokkien vastalauseista huolimatta iskin teltan pystyyn rannalle ja hienon auringonlaskun saattelemana painuin nukkumaan.

 

IMG_3843.JPG
IMG_3855.JPG

 

Raskas päivä vastatuuleen

Seuraavana aamuna pääsin liikenteeseen aluksi tyynessä säässä, mutta vain vajaan tunnin melonnan jälkeen tuuli alkoi nousta, tietenkin vastaisena. Edellisten päivien hyvä eteneminen antoi kuitenkin voimia jatkaa matkaa, ja tahkosin ylityksiä yksi kerrallaan, saarelta saarelle ja niemenkärjestä toiseen. Merenkäynti teki etenemisestä tuskaisen hidasta mutta jatkoin silti matkaa. Koko päivänä en ottanut yhtä ainoaa kuvaa, kaikki energia meni melomiseen. Illalla löysin melkoisella tuurilla hyvän yöpaikan, tuuli luonnollisesti tyyntyi samalla kun sain teltan pystyyn...

 

Seuraavan päivän ohjelma näytti melko samanlaiselta. Aamupäivän pääsin pitkälti saarien suojissa, Pietarsaari oli jäämässä taakse. Tuulta riitti myös tälle päivälle ja edellisten päivien raskaat melonnat alkoivat jo painaa käsissä. Olin toivonut että pääsisin jonnekin Kokkolan ja Lohtajan välille saakka, mutta matka tyssäsi Kokkolan edustalle. Sieltä löytyi kiva retkeilysaari jossa oli myös autiotupa. Päätin painua aikaisin nukkumaan, seuraavasta pätkästä tulisi todella pitkä jos haluaisin päästä Kalajoelle saakka.

Kalajoelle 60km

Aamulla tuuli oli tyyntynyt ja kääntynyt puhaltamaan etelästä. Lähdin hyvällä fiiliksellä etenemään kevyessä myötäisessä tuulessa. Tuuli tyyntyi myöhemmin kokonaan, ja takanani tulleet sateet pyöräyttelivät tuulta monelle suunnalle ennen sateen alkamista. Ensimmäinen saderintama tuli kohdalle noin 10 kilometrin päässä Lohtajalta ja toi mukanaan kovaa Etelätuulta. Ehdin juuri ja juuri kiskoa kuivapuvun shortsien päälle ennen sadetta ja tuulta. Ensimmäisen sateen jälkeen tuuli tyyntyi taas lähes täysin, mutta merenkäynti jäi. Vauhti hidastui ja aloin jo tuskailemaan että tällä vauhdilla en Kalajoelle iltaan mennessä ehdi.  

 

Lohtajan Ohtakarin takana oli onneksi tyyntä, niemenkärki blokkasi aallokon hyvin. Odottelin vielä että toinen saderintama ohitti mut, ja siirryin suoraan OHtakarin pohjoispuolelle tyyneen kohtaan. Vedin kuivapuvun hupun silmille, otin mukavan nojan varustesäkkeihini ja otin päiväunet! Laitoin puhelimeen herätyskellon puolen tunnin päähän, ja annoin kevyen myötätuulen keinutella mua suoraan pohjoista kohti. Totesin että joko herään siihen että tipahdan veteen, tai sitten herätyskelloon! Lauta oli kuitenkin riittävän tukeva, enkä päätynyt veteen. 

Päikkäreiden jälkeen voimat olivat palanneet, ja lähdin kovalla innolla painamaan kohti Kalajoen hiekkasärkkiä. 

Saarimaisemia Rahjan saariston edustalta. Tästä oli enää noin tunnin melonta perille. 

Saarimaisemia Rahjan saariston edustalta. Tästä oli enää noin tunnin melonta perille. 

Perille saavuin mahtavassa saattueessa! Yksi mun pitkäaikaisista sponsoreista, Rautio Sports on Kalajoelta, joten nämä dyynit ovat tulleet todella tutuiksi vuosien varrella. Vastassa oli Rautio Sportsin porukkaa SUPeilla ja veneellä. Rannassa odotti ruokaa, juomaa ja sauna, upealla auringonlaskulla varustettuna. Ihan mielettömän hieno fiilis päästä tänne muutamaksi päiväksi lataamaan akkuja ja lepäämään ennen viimeistä puristusta Tornioon!