Päivä 14+15+16: Yöttömän yön melontaa ja myötätuuleen surffausta

Muutaman päivän odottelun jälkeen päätin jatkaa Mussalosta matkaa yötä vasten. Tuulen ennustettiin tyyntyvän yöksi ja koska yöttömän yön valossa pystyi turvallisesti melomaan, otin suunnan Uuteenkaupunkiin.

Aloitin melonnan n. 00:30, monet leirintälueen asukitkin olivat kiinnostuneita startistani yötä vasten! Kiitokset kaikille uusille tuttavuuksille Mussaloon, matkan oli kuitenkin jatkuttava. 

Yöllä meloessa oli ensimmäistä kertaa koko matkalla kylmä. Aloitinkin melonnan melko reippaalla tahdilla pysyäkseni lämpimänä, joka myöhemmin kostautui melkoisena väsymyksenä. (Melonnan ajankohdalla oli ehkä myös oma vaikutuksensa). Onneksi ensimmäisen auringonsäteet alkoivat lämmittää jo muutaman melontatunnin jälkeen. Upea sää auttoi jaksamaan pitkälle aamuun!

 

Tämän hämärämpää ei tullut koko yönä. 

Tämän hämärämpää ei tullut koko yönä. 

Silmissä näkyy jo väsymys auringon noustessa neljän jälkeen. 

Silmissä näkyy jo väsymys auringon noustessa neljän jälkeen. 

Aamulla kahdeksan aikoihin päätin pitää ruokatauon. Matkaa oli enää n. 7 kilometriä, mutta uni vei voiton. Kaivoin repusta makuupussin ja -alustan ja levitin ne auriinkoiselle kalliolle. Kevyesti noussut aamun merituuli tuuditti samantien syvään uneen.

Puolenpäivän aikoihin jatkoin matkaa lopulliseen osoitteeseen, jossa tulisin viettämään Juhannusaaton! 

 

Uusikaupunki, Santtioranta

Santtioranta Camping tarjosi väsyneelle matkaajalle majoituksen ilmaiseksi, suurkiitos Pasille joka kyseistä leirintäaluetta pyörittää!

Iltapäivällä pääsin perille, ja majoituin mukavasti leirintäalueen mökkiin. Sain myös oivan tilaisuuden tutustua paremmin Uuteenkaupunkiin, leirintäalueen sijaitessa aivan keskustan tuntumassa. Nappasin polkupyörän alle ja suuntasin kaupungille. Juhannuksen kunniaksi kävin nauttimassa rantamakasiineilla pizzan ja oluen, jonka jälkeen olin  aivan valmista tavaraa päiväunille.

Illalla vielä sytyteltiin kokko perinteiseen tyyliin rannalle, muuten juhannuksen juhlinta sujui pääasiassa nukkuen.

 

Pasin kanssa kokon äärellä. Pasi tekee töitä myös palolaitoksella, ja saikin virnuilua tutulta yleisöltä "turva-kokosta" kun ei meinannut alkuun lähteä liekkeihin. Komealla roihulla kokko kuitenkin paloi kesäillassa.

Pasin kanssa kokon äärellä. Pasi tekee töitä myös palolaitoksella, ja saikin virnuilua tutulta yleisöltä "turva-kokosta" kun ei meinannut alkuun lähteä liekkeihin. Komealla roihulla kokko kuitenkin paloi kesäillassa.

Mökkitunnelmiin oli helppo virittäytyä juhannukseksi. 

Mökkitunnelmiin oli helppo virittäytyä juhannukseksi. 

IMG_3711.JPG
IMG_3695.JPG
IMG_3697.JPG
IMG_3709.JPG
IMG_3710.JPG
Tästä kartasta oli helppo tarkistella tulevien päivien reittisuunnitelmaa! Uudekaupungin ja myöhemmin myös Rauman edustalla on huikeita melontamaastoja ja paljon erilaisia taukopaikkoja, majoitusvaihtoehtoja ja ruokapaikkoja. Tänne pitää tulla myöhemmin uudestaan! 

Tästä kartasta oli helppo tarkistella tulevien päivien reittisuunnitelmaa! Uudekaupungin ja myöhemmin myös Rauman edustalla on huikeita melontamaastoja ja paljon erilaisia taukopaikkoja, majoitusvaihtoehtoja ja ruokapaikkoja. Tänne pitää tulla myöhemmin uudestaan! 

Sulkujen läpi makeaan veteen

Aamupäivällä kevyesti puhallellut etelätuuli saatteli matkaan Santtiorannasta. Jo hetken melonnan jälkeen tuuli alkoi jo nousta, mutta en vielä tiennyt minkälaista kyytiä tulisin myöhemmin saamaan.

Suomen rannikko on täynnä persoonallisia paikkoja, jotka ovat usein osa jonkin lähellä olevan kaupungin identiteettiä. Näihin erilaisiin paikkoihin on ollut ihan mahtavaa tutustua matkan varrella. Uudenkaupungin edustalla on mahdollisuus kulkea osa rannikosta makean veden altaassa. Allas on vähän kuin suuri järvi, joka on padottu merestä 60-luvulla. Altaan etelä- ja pohjoispäissä olevien sulkujen läpi pääsee kulkemaan myös veneellä. 

 

Ensimmäisen sulkuportin kohdalla Ensimmäisen portin jälkeen huomasin tuulen yltyvän. Kova tuuli painoi selkää vasten ja lauta kulki mahtavasti suoraan myötätuuleen. Harmi kyllä jouduin muutaman asteen verran kääntämään sivutuuleen, joten jouduin laittamaan lautaan sivuevät jotka hieman hidastivat matkantekoa. Vauhdikasta se oli silti viime päivien vastatuuleen verrattuna! 

Ensimmäisen sulkuportin kohdalla

Ensimmäisen portin jälkeen huomasin tuulen yltyvän. Kova tuuli painoi selkää vasten ja lauta kulki mahtavasti suoraan myötätuuleen. Harmi kyllä jouduin muutaman asteen verran kääntämään sivutuuleen, joten jouduin laittamaan lautaan sivuevät jotka hieman hidastivat matkantekoa. Vauhdikasta se oli silti viime päivien vastatuuleen verrattuna! 

Videosta kiitos Kari Jalavalle perheineen! 

Hieman ennen toista sulkua tulikin yllätyksiä vastaan! Yhteensä kolmella eri veneellä, aivan vain satojen metrien etäisyydellä toisistaan tuli ihmisiä moikkaamaan matkan varrelle. Tuli aika makee fiilis kun joku oikeasti vaivautuu tulemaan vesille siinä säässä, juhannuspäivän aamuna pelkästään kannustuksen takia! Ihan mahtavaa!

 

 

Hieman ennen toista sulkua! Kuva: Ville Tarkki

Hieman ennen toista sulkua! Kuva: Ville Tarkki

Sulkujen jälkeen alkoikin todellinen matkanteko. Sää muuttui yhä huonommaksi, vesisateen alkaessa ja tuulen noustessa. Tuuli oli sivumyötäinen, mutta puhalsi merelle päin. Se taas tarkoitti aivan uudenlaista haastetta avoimille ylityksille päästessä. 

Kovassa kelissä Raumalle

Tuulen yhä noustessa lauta liikkui vauhdikkaammin ja vauhdikkaammin. Tuuli painoi merelle päin, ja mantereen koukeroiden takia selän taakse jäi isoja selkiä jotka alkoivat jo nostamaan aallokkoa. Aallokko tekee sivuttain liikkumisesta hankalaa, tuuli ja aallot yhessä haluaisivat painaa laudan keulan suoraan myötätuuleen. 

Jouduin melomaan niin, että suuntasin aluksi lähes suoraan sivutuuleen riittävän pitkälle sivuttaisessa suunnassa. Tämän jälkeen pystyin kääntämään keulan myötätuuleen ja lasketteleman tuulen avulla aaltoja myötäiseen. Tässä oli kuitenkin omat riskinsä; jos sivuttaisliike ei onnistuisikaan, voimat loppuisi kesken, tai arvioisin niemenkärjen sijainnin väärin, voisi lopputulos olla erittäin huono. Niemenkärkien jälkeen seuraava pysäkki olisi Ruotsissa.

Kaikki sujui kuitenkin ongelmitta, ja oli lähes huumaava tunne kun raskaasti varustettu iso lauta lähtee plaaniin ja surffaa aallolla täydessä vauhdissa myötätuuleen! Harmi kyllä tästä kelistä ei kuvia saanut otettua, kädet olivat aika täynnä laudan hallitsemisen kanssa.

Lopuksi pääsin perille Rauman edustalle pienelle saarelle, josta matka jatkuisi seuraavana aamuna Reksaareen. Illalla uneen tuuditti Raumanmeren juhannuksen leppoisat rytmit (The Rasmus ja Scooter ilmeisesti??) .

Pelastuslaitoskin pääsi lepäämään, olivat saaneet kuulemm muutamia yhteydenottoja merihädässä olevasta "veneilijästä".  

(Huom! En ottanut missääin vaiheessa sellaisia riskejä sään suhteen, että en olisi ollut 100% varma turvallisuudesta. Kovassa tuulessa liikkuminen on itselleni sen verran tuttua että se yleensä tuo lähinnä kotoisan olon vesillä. Toivottavasti pelastuslaitoskaan ei joutunut liiaksi tekemään toimenpiteitä joille tarvetta ei ollut.) 

Reksaaren kautta Poria kohti

Saarella satoi yön aikana kovasti vettä, mutta aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Tuuli oli kääntynyt lounaaseen ja sivumyötäistä oli tarjolla koko päiväksi. 

Sain kutsun poiketa käymään lohikeitolla Reksaaren kautta ennen suuntaamista Poriin. Hienoissa saaristomaisemissa pääsin peräti kahden veneen saattueessa vierailemaan täällä vanhalla kalastajatilalla. 

IMG_3715.JPG
Tällä terassilla olisi voinut viihtyä pidempäänkin! 

Tällä terassilla olisi voinut viihtyä pidempäänkin! 

IMG_3708.JPG
IMG_3696.JPG

Tauko maittoi, ja hyvin tankattuna oli mukava lähteä jatkamaan matkaa Poria kohti! 

Reksaaren kahvila tarjosi siis ilmaiseksi lounaan, kiitos heille matkamiehen ravitsemisesta!

Rauma jäi taakse ja jossain horisontissa siintää seuraava etappi! 

Rauma jäi taakse ja jossain horisontissa siintää seuraava etappi! 

Poriin päin pääsin lähtemään juuri ennen vesisateita, ja koukkaus merelle päin avitti väistämään loppupäivän sateet kokonaan. Eilinen oli ensimmäinen kunnollinen avomeripäivä käytännössä koko matkalla, tuuli nosti jo maininkejakin.

Koko matka pohjoiseen oli suurta nautintoa. Aurinko paistoi, maisemat olivat kertakaikkisen mahtavat: mantereen puolen tummat sadepilvet loivat hienon kontrastin aurinkoiselle merelle. 

 

Tältä näyttää mun maisematoimistossa, melkein joka päivä! 

Tältä näyttää mun maisematoimistossa, melkein joka päivä! 

Lyhyt tauko pienellä saarella.   

Lyhyt tauko pienellä saarella. 

 

Pelkkää nautintoa tässä säässä! 

Pelkkää nautintoa tässä säässä! 

IMG_3691.JPG

Perillä Porin edustalla saaristossa odottikin pedattu sänky, eväskori ja sauna. Aivan valtavat kiitokset Markolle perheineen!  Tästä on hyvä jatkaa matkaa Yyteriin, missä odottaa tuttu Surfkeskus!