SUP-Melontaretken varusteet

Moikka! 

Tästä postauksesta tulikin tosi pitkä, varusteita kun oli aika reilusti. HUOM! Iso osa varusteista on sponsoreiden avulla hankittuja. Läheskään kaikkia et tarvitse, jos suunnittelet lyhyempää reissua, mutta tässä kattava lista jolla reissaa mukavasti jo vaikka viikon reissun. 

Varusteiden suunnittelu etukäteen oli isossa roolissa matkan onnistumisen kannalta. Koska laudalla oli vain vähän ylimääräistä tilaa ja jokaisen kilon joutuisi liikuttamaan mukanaan, oli varusteiden täytettävä seuraavat kriteerit:

  1. Tarpeellinen —> käytössä vähintään viikottain, tai ehdoton turvallisuuden takia
  2. Kevyt —> pieni koko, kevyet materiaalit sekä monikäyttöisyys laskettiin eduksi
  3. Kestävä —> lähes 7 viikkoa kestäneellä reissulla oli tärkeää että varusteet pysyisivät ehjinä ja toimintakuntoisina koko matkan ajan. Mitä vähemmän tarvittaisiin huoltoa tai täydennyksiä matkan aikana, sen parempi.

Käytännössä mukaan lähteneet varusteet jopa ylittivät odotukseni. Yksikään esine ei ollut mukana turhaan, turvallisuusvarusteita ei onneksi tarvinnut käyttää koko matkan aikana. Ensiapulaukustakin kaivoin vain kahtena iltana buranaa selän jumien takia.

Avaan nyt tarkemmin listattuna varusteita jotka matkassa olivat mukana. Varusteet on jaettu SUP-varusteisiin, leirintävarusteisiin, turvallisuusvarusteisiin, ruokaan liittyviin varusteisiin, elektroniikkaan sekä EA- + hygieniavarusteisiin. 

 

SUP-varusteet:

Laudan valintaa pohdittiin yhdessä Rautio Sportsin Jarnon kanssa jo pitkään ennen reissun alkua. Ilmatäytteinen lauta oli myös vaihtoehto, mutta lopulta päädyimme Starboardin Expeditioniin. Muiden varusteiden osalta valinta oli helppoa, tähän tarkoitukseen melan tuli olla erittäin kevyt mutta kestävä ja kuivapuku oli pakollinen. Perinteiset kuivapuvut ovat kuitenkin liian kuumia eivätkä ole suunniteltu aktiiviseen liikkumiseen. Starboardin puku oli omiaan tällä reissulla.

Starboardin erityisesti pitkien matkojen ja retkien melontaan suunniteltu lauta. Kokoisekseen erittäin nopea, laudan pohjan sheippi on käytännössä täysin sama kuin SB:n kisalaudoissa. Lisätty paksuutta ja leveyttä kantavuuden lisäämiseksi, sivuevät suuntavakautta varten sekä rakenteellisia vahvistuksia kolhuilta suojaamaan. Voin sanoa että en kohdellut lautaa kovinkaan hellävaroen, ja silti lauta säilyi täysin ehjänä koko matkan. Samasta laudasta on myös ”perusversio” joka on erittäin hyvä jos ei ole tarkoitus meloa viikkojen pituisia retkiä.

Erittäin kevyt ja kestävä mela. Kisakäyttöön suunniteltu, kapea lapa helpottaa pitkien matkojen melomisessa. Vetojen tehoa helppo säädellä fiiliksen mukaan. Pitkät välit joskus polvillaankin meloen olivat helppoja koska melan varsi oli niin kevyt. Aivan ehdoton tosiharrastajan mela!

Kestävä, kolmeosainen kevyt mela. Hätävarana mukana, ei joutunut vesille kertaakaan tällä reissulla!

Kevyt, joustavasta kankaasta valmistettu puku. Suunniteltu erityisesti SUP-lautailuun ja retkimelontaan. Hengittävä, joka oli todella huippu ominaisuus suomen kesäkeleissä! Piti kuivana kaatosateessa, kovassa merenkäynnissä, rantautumisissa ja niillä kahdella kerralla kun putosin laudalta. Pukua ei ole suunniteltu vedessä ”uimiseen” mutta pitää hyvin kuivana jos veteen sattuu putoamaan ja siellä hetken joutuu viettämään. 

Joka päivä päällä, keli kuin keli. Iso plussa taskuista, kaikki tarvittava mahtui mukaan ja oli koko ajan helposti saatavilla.

 

Leirintävarusteet:

Scandinavian Outdoorin tiimi oli heti varusteiden hankinnan alkuvaiheessa mukana suunnittelemassa sopivaa settiä reissulle. Kriteerit olivat tiukat, mutta laajasta valikoimasta löytyi juuri sopivat kamppeet tähän puuhaan. Teltta toimi koko reissun ajan niinkuin pitikin, makuupussi ja -alusta pitivät huolen riittävästä levosta. Käytännössä kaikki leirintävarusteet löytyivät Scandinavian Outdoorilta!

Aivan loistava teltta tähän hommaan. Kevyt, helppo kasata, pysyi pystyssä kovemmassakin tuulessa ilman ihmeempiä kiinnitysvirityksiä ja tilaa riitti. Piti 100% vesisateen ulkopuolella, kaikki tavarat sai kätevästi suojaan molemmilla puolilla olevien tilavien absidien alle. 

Lämmin, pieneen pakkautuva untuvapussi. Aiemmin kosteissa oloissa olen vähän kartastanut untuvapusseja, mutta tämän kanssa ei ollut mitään ongelmaa! Eikä edes haissut pahalle vaikka lähes joka yö tässä nukuin. Plussaa lämmöstä, suomen upea kesä yllätti kylmillä keleillä mutta ei tarvinnut murehtia tämän kanssa.

Älyttömän pieneen tilaan pakkautuva supermukava alusta. Tätä ilman en jatkossa lähde enää minnekään reissuun! Menee kokistölkin kokoiseen pakettiin, mutta painaa varmaan vähemmän. Kesti koko reissun, vaikka aika säälimättä huonoillakin alustoilla tuli pyörittyä tämän kanssa. Riittävän leveä myös pyörimiseen taipuvaiselle.

Kevyt ja pieneen pakkautuva tulivuori. En tajua miten veden saa kiehumaan niin nopeasti kuin tällä vehkeellä, nyt ymmärrän myös miksi tämän nimi on reaktori. Vesi kiehui yleensä ennenkuin ehdin saada kuivamuonapakkauksen auki. Jos tarve on keittää vettä nopeasti, tämän parempaa laitetta tuskin löytyy. Toimi vesisateessa, tuulisella luodolla, kylmässä ja lämpimässä. 

Lyhyet tauot vesisateessa muuttui paljon mukavammiksi kun viritti nopeasti tarpin suojaksi. Toimi myös leiriolosuhteissa sadeviittana.

Tässä kulki juomarepun ja parin juomapullon lisäksi kaikki puhdas juomavesi.

  • Leirivalo: Black Diamon Moji
  • Hyttyskarkotin: Thermacell Ulkokrunnissa oli enemmän hyttysiä kuin olen nähnyt missään aiemmin. Tällä vehkellä yksi iso ulkona ollut ruokapöytä saatiin hyttysistä vapaaksi ruokailun ajaksi. Mieletön teho näin edulliseksi vehkeeksi.
  • Kaasut keittimeen
  • Kevytuntuvatakki
  • Helinox retkituoli (luxusta, mutta selkä kiitti monta kertaa)
  • Tyyny
  • Mustekalat
  • Sytytin
  • Tulitikut
  • Minigrip-pusseja
  • Hyttysmyrkky
  • WC-paperi
  • Puukko
  • Luha
  • Muki
  • Kynä + paperi
  • Narua

Turvallisuusvarusteet:

Heti alusta asti ajatuksena oli kehittää jonkinlainen systeemi jolla myös kotijoukot pystyisivät seuraamaan matkantekoa reaaliajassa. Tämä osoittautui yllätävän simppeliksi, kun Garminin inReachista löytyi tällainen ominaisuus suoraan! Lisäksi laitteessa on SOS-hätänappi jolla voi hälyttää satellittiyhteydellä apua mistä päin maailmaa tahansa. 

Muut varusteet olivat ns. peruskamppeita jotka kulkevat mukana muutenkin pidemmillä reissuilla. 

  • Kelluntaliivi
  • Melontavalo
  • Puhelin vesitiiviissä suojakotelossa
  • GPS: Garmin inReach Tämä oli myös tärkeässä osassa reissun kannalta, tärkeä turvallisuusvaruste mutta helpotti myös matkan seuraamista! Moni lukija varmasti kävi vilkuilemassa karttaa jossa näkyi miten matka eteni reaaliajassa.
  • Kynäraketit
  • Pilli
  • Kompassi
  • Kartta
  • Puukko

Ruoka:

Ennen matkaa laskeskelin kulutuksen olevan niin  kovaa, että ruoka tulisi olemaan iso haaste. Miten pystyisin kantamaan riittävästi ruokaa niin että täydennysväliksi tulisi noin viikko? 

Evoken protskupatukat olivat kovassa kulutuksessa, niitä meni 3-4 päivässä. Lisäksi Ambronite juomasekoitukset pelastivat moneen otteeseen päivän kun energiat olivat vähissä: juomapullollisessa on käytännössä yksi ateria ja valmista tuli alle minuutissa. Etenkin aamujen pelastus silloin kun ei millään olisi jaksanut kaivaa keitintä esiin puuroa varten.

 

Elektroniikka:

Elektroniikkaa oli mukana suhteellisen paljon jotta blogi pysyisi aktiivisena koko matkan. Kaiken piti olla vesitiiviisti pakattua ja säilyä kuivana. Akkujen kesto oli myös mietinnän alla etukäteen. Pari isoa lisäakkua ja aurinkokennolaturi riittivät helposti kaikkien vempainten lataamiseen. Kaikki elektroniikka latautui USBlla joten se helpotti huomattavasti. Erilaisia latureita ei tarvinnut roudata mukana.

 

 

EA + Hygienia:

  • Burana
  • Aurinkorasva: Ziaja 50 SPF
  • Hyttysmyrkky
  • Laastari
  • Imodium
  • Ihoteippi
  • Vaseliini
  • Hygieniapyyhkeet
  • Korvatulpat
  • Silmälaput (ulkona paistoi aurinko käytännössä koko ajan, ilman näitä ei olisi saanut nukuttua)
  • Hammasharja
  • Hammastahna
  • Hierontapallo —> selän jumien avaamiseen ihan ehdoton!
  • Vedenpuhdistustabletit (hätätapauksia varten)
  • Punkkipihdit

 

Vaatteet:

Merinoa. Usko mua: jos aiot olla yli 3 päivää reissussa, valitse merinoa. Oikeastaan jos olet reissussa yli 3 tuntia, valitse merinoa. Ei haise, lämmin tarvittaessa, viileä tarvittaessa. Maksaa vähän enemmän kuin keinokuidut, mutta koska näitä ei tarvitse pestä yhtä usein, ne kestää käyttöä ihan toisella tavalla! 

Tunnustus: mä pesin ensimmäisen kerran reissun aikana pyykkiä Kalajoella. Kertaakaan ennen sitä mulle ei valitettu että mä löyhkään. En itsekään kokenut että oisin haissut millekään muulle kuin korkeintaan kostealle villalle välillä. Tuuletus yleensä riitti, joskus makeassa vedessä huuhtelu oli tarpeen että sai pastanjämät rinnuksilta pois.

 

Pakkaus

Pakkaamiseen syntyi rutiini jo heti alussa, enkä oikeastaan muuttanut minkään varusteiden paikkoja matkan varrella muuten kuin laudan tasapainottamiseksi. Systeemi oli melko yksinkertainen (pakko olla) ja tavarat oli aina helppo löytää tarvittaessa.

Kaikki tavarat pakattiin vesitiiviisti laukkuihin. Lisäksi laukkujen sisällä tavarat oli pakattu pienempiin vesitiiviisiin pusseihin tarpeen mukaan. 

Laudan kannella tavarat jakautuivat yhteensä neljään eri laukkuun. Selitän lyhyesti miten tavarat jakautuivat laukkujen välille, järjestyksessä keulasta alkaen.

  1. "Keittiö"
  2. "Toimisto"
  3. "Olohuone"
  4. "Varasto"

 

1. Keittiö

Laudan keulan putkikassissa sijaitsi kaikki ruoka ja ruoanlaittovälineet kuten keitin, kaasut ja luha. Poislukien päivän aikana nautittavat eväät, jotka olivat joko liivin taskuissa tai "Toimistossa". Laukkuun mahtui hyvin n. viikon ruoat. Tätä laukkua en avannut yleensä päivän melonnan aikana, ellen pitänyt pidempää taukoa ruokailun merkeissä.

2. Toimisto

Toimistossa oli tavarat joita tarvitsin päivittäisessä käytössä. Lisäksi siellä oli kaikki turvallisuusvarusteet. Toimisto sijaitsi suoraan edessäni, joten siihen oli helppo päästä käsiksi milloin tahansa. Toimistossa oli mm. eväät, puukko, hätäraketit, EA-laukku, lisävaatteita ym. Laukku oli myös sijoitettu niin että hätätilanteessa saisin sen suhteellisen helposti laudalta myös mukaan. Myös tärkeimmät yhteydenpitovälineet sekä toinen vara-akku oli sijoitettuna toimistoon.

3. Olohuone

Olohuoneessa sijaiti nimensä mukaisesti kaikki tarvittavat mukavuusvarusteet sekä majoituskamppeet. Tämä laukku oli sijoitettuna suoraan mun taakse, ja oli kiinnitettynä punaisilla mustekaloilla lautaan. Laukku oli kaikista isoin ja painavin, ja pyrin saamaan sen aina mahdollisimman keskelle lautaa. Tavarat sisällä olivat "pehmeitä" (esim vaatteet ja makuupussi) joten laukun päällä oli hyvä istahtaa ottamaan pieniä taukoja. Toimi myös selkänojana laudan kannella istuessa! Tätä laukkua en käytännössä ikinä avannut päivän aikana ellei ollut pakko.

4. Varasto

Varastossa oli käytännössä kaikki loput kamppeet, joita ei päivän aikana tarvinnut. Mm. elektroniikkaan liittyvät laturit ja toinen lisäakku, hygieniapussi ja joitain lisävaatteita melontaa varten. Vastatuulipäivinä pakkasin tämän laukun puoliksi täyteen melontavaatteita ja nostin sen mun jalkojen väliin. Pystyin silloin käyttämään laukkua "satulana" polvillaan meloessa, joka säästi polvia todella paljon. Lisäksi silloin oli helppo vaihtaa eri vaatteita tarpeen mukaan laudan päällä. Täällä oli usein esim. T-paita, lämmin pitkähihainen paita, märkäpuku ja pipo.

 

Kysymyksiä?

Tarkistelen listaa vielä myöhemmin ja lisäilen jos jotain unohtui. Jos heräsi kysymyksiä, laita mulle vaikka tuolta yhteydenottolomakkeen kautta viestiä niin kerron mielelläni lisää!

 

Loppurutistus päivät 32-33: Ulkokrunnista Kemin kautta Tornion Torandaan

Tätä kirjoittaessa on maaliinpääsystä kulunut jo lähes viikko. Viikonloppu ja tämän viikon alku menivät enemmän tai vähemmän sumussa, joka paikka kropasta oli kipeänä ja keho huusi kaloreita! Jännä juttu miten yhtäkkiä väsymys iskee päälle kun antaa itselleen luvan rentoutua ja luopua viikkoja kestäneestä keskittymisen tilasta. Tajusin vasta viikonloppuna miten kipeät kädet oikeastaan ovat ja miten paljon paino on tippunut. Söin viikonloppuna kuin hevonen, pelkästään korvatakseni viimeistenkin päivien puristuksesta syntyneen energiavajeen.

Pakko nostaa hattua ja kiittää nöyrästi Toranda Eventsin porukkaa jotka ottivat mut avosylin maaliin heidän tiluksilleen Torniossa. Huikean hienot tilat ja oli todella kunnia käydä heillä vierailemassa.

Ulkokrunnista matalan keskuksessa Kemiin

Ulkokrunnissa tilanne näytti hetkittäin jo epätoivoiselta sään suhteen. Ennuste näytti viikon verran eteenpäin pohjoistuulta. Ulkokrunni sijaitsee keskellä merta joten huonolla säällä liikkuminen ei olisi mahdollista. Sää oli kuitenkin vaihdellut niin paljon, että päätin jatkaa tiukalla silmällä sään kyttäämistä. Matalapaineen liikkeitä seuratessa alkoi näyttää siltä että aamulähtö olisi ainoa ikkuna moneen päivään jolloin matka voisi jatkua. Silloin ajoituksen pitäisi osua täysin nappiin, koska ympärillä pyörineet tuulet olivat niin kovia että niiden osuessa kohdalle olisi melominen mahdotonta, jopa vaarallista. Päätin yrittää hyppäämistä liikkuvan matalapaineen keskuksen kyytiin. 

Aamulla meri oli suhteellisen tyyni, ja päätin jatkaa matkaa. Otin suunnaksi Härkäleton ja sen jälkeen Tiurasenkrunnin. Jos pääsisin jälkimmäiselle, olisin 20km lähempänä mannerta, ja huomattavasti paremmassa paikassa liikkumaan kohti Torniota: rannikon lähellä saisin jo suojaa pohjoistuulelta ja aalloilta. Lähdin melomaan pientä horisontissa näkynyttä täplää kohti. Sää hieman kirkastui ja lisäsin tahtia. Pelkäsin että jään keskelle merta satimeen, joten päätin puskea eteenpäin niin kovalla tahdilla kuin mahdollista. Mannerta lähempänä voisin jo rentoutua. Matka eteni, pian olin jo Härkäleton kohdalla. Jatkoin edelleen kohti Tiurasenkrunnia tyynessä, välillä jopa sivumyötäisessä tuulessa. Välillä ripsautteli vähän vettä mutta se ei menoa haitannut. Halusin vain päästä eteenpäin, ympärillä oli kovia sateita joka puolella ja tuulirajat näkyivät merellä joka suunnalla. Tuntui kuin olisin melonut pyörremyrskyn silmässä.

Tiurasenkrunnin kohdalla sää oli edelleen täydellinen. Sivumyötäinen tuuli voimistui hieman, enkä voinut kuin hämmästellä täysin nappiin osunutta ajoitustani. Päätin jatkaa suoraan kohti mannerta, koukkaisin Kemin edustalla sisäväylälle saarien suojaan. Matka Kemin keskustaan olisi pitkä, mutta sen jälkeen jäljellä olisi enää helppo melonta Tornioon. Näin siis luulin.

Vastatuulessa sellutehtaan löyhkässä

Mantereen lähelle pääsin kevyellä työllä. Jälkikäteen harmitti etten painanut hyvässä säässä kovempaa suoraan pidemmälle. Viimeinen iso selkä ennen Kemiä oli lähes 7km pitkä. Tuuli yltyi suoraan vastaisena, matalapaine oli liikkunut nyt ennusteen mukaisesti Itään. Alkoi raskas, tunteja kestänyt ylitys Kemiä kohti. Aamupäivän olin jo melonut normaalia kovempaa ja se meinasi kostautua tällä osuudella. Tuuli puhalsi välillä kovempaa vastaisena kuin kertaakaan aiemmin tällä reissulla. Pyristelin kuitenkin pikkuhiljaa eteenpäin, tiesin että Kemi olisi enää lyhyen matkan päässä kun tämä selkä olisi takana. Tehtaasta leijui sellun löyhkä tuntikausia suoraan naamalle, tähän ylitykseen meni lähes kolme tuntia. Suoraan sanottuna otti päähän aika paljon, hetkittäin harmitti että olin luvannut olla jo torstaina perillä Torniossa.

Pitkän punnerruksen jälkeen pääsin perille Kemiin. Olin aivan romuna, energiat todella alhaalla rannassa. Pystytin teltan, kävin kuumassa suihkussa ja syömässä. Unta ei tarvinnut odotella enää sen jälkeen.

Viimeinen puristus Torandaan

Aamulla ehdin vielä jututtaa Ylen toimittajaa Kemissä ennen matkan jatkumista. Kävin myös moikkaamassa viereisessä satamassa keikalla olleita tuttuja Viisaasti Vesillä-tyyppejä! Juhlin jo henkisesti sitä että päivän matka olisi suhteellisen lyhyt, joten se tulisi olemaan verrattain kevyt kokonaisuus.

Alkumatkasta meno sujui hyvin, mutta tiesin että keskipätkä kulkisi melko avoimella osuudella muutaman kilometrin päässä rannasta. Tuuli oli sivuvastainen, ja kovempi kuin olin odottanut. Jatkoin kuitenkin reippaasti eteenpäin, Tornion edustan tuulimyllyt näkyivät jo. Eilinen melonta alkoi kuitenkin painaa ja huomasin että hyydyin melko pahasti tällä osuudella. Pystyin melomaan pelkästään vasemmalta puolelta tuulen takia ja huomasin valuvani pahasti pois kurssilta. Jouduin todella puristamaan kovaa että pääsin vastapuolella lähimmälle saarelle tauolle. Olin aivan puhki, mutta matkaa oli vielä lähes 9 kilometriä. Ei auttanut kuin ottaa tauko, juoda ja syödä vähän ja jatkaa matkaa. 

Torniojokea vastavirtaan

Jos haluaa saada itsensä kesäkuntoon nopeasti, ehdotan seuraavaa: melo sup-laudalla pari viikkoa Torniojokea vastavirtaan ja vastatuuleen. Varmasti alkaa näkyä hartioissa! Koko reissun rankin osuus tuli aivan viimeiseksi. Tuuli ei hidastunut yhtään, ja kun koukkasin pohjoiseen viimeiselle osuudelle vaihtui virtauskin vastaiseksi. Meloin niin paljon kuin käsistä lähti, mutta silti tuntui kuin olisin seissyt tervassa. Pelkäsin jo että joudun luovuttamaan näin lähellä maalia tältä päivältä, mutta keräsin kaikki voimat mitä löytyi ja väänsin itseni perille Torandaan!

Maaliin tullessa oli käsittämätön fiilis. Aluksi olin aivan totaalisen puhki päivän vedosta, mutta pikkuhiljaa ajatus alkoi juurtua päähän: tämä oli tässä. Illalla kroppa kävi vielä niin kovilla kierroksilla että en meinannut saada millään unta. Nukahdin vasta aamuyön tunteina.

Kotimatkalle

Viihdyin muutaman päivän Toranda Eventsin vieraana, tapasin muutamia toimittajia sekä Meri-Lapin matkailun toimihenkilöitä. Mukavia keskusteluita, jänniä ajatuksia ja jälleen kerran huippuja ihmisiä! Sunnuntaina keräilin kamppeet kasaan ja suuntasin Helsinkiin.

Nyt muutaman päivän ajan olen taas yrittänyt totutella normaaliin arkirytmiin, mutta välillä ajatukset harhailevat takaisin reitin varrelle.

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?

Päivät 28-31: Kalajoelta Ulkokrunniin

Päivä 28: Kalajoelta Pyhäjoelle

Kalajoella viihdyin Rautio Sportsin vieraana muutaman päivän, varustehuoltoa ja lepoa sekä tankkausta ohjelmassa. Kalajoen Hiekkasärkät ovat näkemisen arvoinen paikka, joiden ympäristö ja palvelut kasvavat kovaa vauhtia. Leirintäalueelta löytyy mm. Yksi Suomen parhaista Irkkupubeista! Suosittelen vahvasti kesälomareissua tänne Kalaforniaan! Vaikka Kalajoella olisikin viihtynyt hienosti vielä vaikka viikon, oli matkan jatkuttava. Superkiitokset Raution koko porukalle ja muille jotka tulitte moikkaaman!

Kalajoen jälkeen seuraava etappi oli Pyhäjoki, missä odotti mökkimajoitus tuttujen luona. Matkanteko sujui joutuisasti, 35 kilometrin pätkä tuntui edellisen 60 kilometrin päivämatkan jälkeen alkuverryttelyltä! Myötäinen tuuli lopahti sateiden jälkeen, ja loppumatkan meloin käytännössä tyynessä säässä. Illalla sauna upeissa merimaisemissa ja valmistautumaan taas seuraavaan päivään. Kiitokset Pyhäjoen mökkimajoituksesta sinne päin!

Raaheen Meripäiville - Pooki flakkaa! 

Pyhäjoelta matka jatkui Raahen suuntaan. Sääennuste näytti mukavaa kevyttä myötäistä tuulta, mutta yllättäen ennusteeseen ei taaskaan ollut luottamista. Lienee ilmatieteenlaitoksella pukannut tänä kesänä harmaita hiuksia näiden pienten matalapaineiden kanssa.. Tuuli kääntyi sivumyötäisesi ja nosti melko hyvänkokoisen mainingin. Pyhäjoen voimalaitoksen työmaan jälkeen merta oli edessä lähes kaksikymmentä kilometriä eli keikutusta riitti pitkälle pätkälle.

Rantautumistunnelmissa Raahessa

Rantautumistunnelmissa Raahessa

Meripäivät taustalla! 

Meripäivät taustalla! 

Raaheen saapuessa vastassa oli SUP Siniaallon parivaljakko koiransa Sulon kanssa. Tiesinkin että Pooki Flakkaa-tapahtuma oli keskustassa käynnissä ja siellä oli tarkoitus käydä esittäytymässä. En kuitenkaan osannut yhtään odottaa vastassa ollutta ihmismäärää! Aika huikea kokemus rantautua oikein juontajan juttujen kera rannalle, moni muukin tuli kyselemään reissukuulumisia. Hetken aikaa ehdin jututtaa innokkaita kyselijöitä jonka jälkeen matka jatkui Raahen läpi kulkevaa kanavaa pitkin majoitukseen. Illalla käytiin vielä nappaamassa retkieväät Raahen legendaarisesta Take Away-kebabravintolasta, ja virkistävän saunan kautta nukkumaan. Kiitos SUP Siniaalto vieraanvaraisuudesta! 

 

Raahen Kauneuskanava kulkee kaupungin läpi. 

Raahen Kauneuskanava kulkee kaupungin läpi. 

Raahesta Hailuotoon leppoisassa kelissä 

Aamulla Raahesta lähtiessä sää näytti täydelliseltä etenemiseen, matkaa seuraavalle etapille tulisi noin 35km. Hailuodon Marjaniemeen pyrin pääsemään, ja koska sää oli mitä parhain päätin lähteä melomaan pitkän pätkän suoraan meren ylitse. Etäisyyttä Tauvosta Marjaniemeen tulikin se lähes 25 kilometriä, taas loppupäivästä tuuli tyyntyi lähes täysin. Marjaniemessä sain myös lämpimän vastaanoton, muutama veneilijä tunnisti meikäläisen eikä aikaakaan kun matkaajalle saatiin murkinaa pöytään. Samalla tuli puheeksi reitin seuraava etappi, Ulkokrunni. Selvisi että vaikka Ulkokrunnin edustalle on merkitty suojasatama, on alue rauhoitettu ja maihinnousu sallittua vain luvan kanssa. Onneksi Marjaniemen veneilijät tiesivät tämän kertoa ja sainkin yhteyden Ulkokrunnin vartijaan joka toivotti mut tervetulleeksi kun kerroin matkan aiheesta. Kullanarvoisten vinkkien kanssa suuntasin vähän matkaa vielä Hailuodon rantaa edemmäs ja asetin teltan rantaviivalle. Seuraavan päivän melonta tulisi olemaan reittinä yksi haastavimmista koko reissulla. 

 

Rauhassa sai olla autiolla rannalla. 

Rauhassa sai olla autiolla rannalla. 

IMG_3915.JPG
Taivaanrannassa sateli enemmänkin vettä, vesisateet tulivat omalle kohdalle vasta yöllä. 

Taivaanrannassa sateli enemmänkin vettä, vesisateet tulivat omalle kohdalle vasta yöllä. 

IMG_3917.JPG

Ulkokrunnia kohti - horisontissa pelkkää merta

Hailuodosta Ulkokrunniin tulee matkaa suoraan yli 35 kilometriä, keskelle avointa merta. Koko reitiltä ensimmäinen "suoja" löytyisi vasta 20 kilometrin melonnan jälkeen, joten etukäteen matka jännitti melko paljonkin. Sääennusteet olivat vaihdelleet laidasta laitaan moneen otteeseen viime viikkoina, viimeksi edellisenä päivänä. Toivoin että tällä kertaa ennuste heilahtaisi itselle onnekkaasti jotta ylitys sujuisi turvallisissa merkeissä. 

Tasaista on. Aurinkokin näyttäytyi ennen pilvien saapumista. 

Tasaista on. Aurinkokin näyttäytyi ennen pilvien saapumista. 

Ulkokrunnin mökkien sisustusta. 

Ulkokrunnin mökkien sisustusta. 

Vesiturvallisuutta vuosien takaa! Tätä korkkiliiviä on kuulemma käytetty pelastusliivinä ennen moderneja aikoja. 

Vesiturvallisuutta vuosien takaa! Tätä korkkiliiviä on kuulemma käytetty pelastusliivinä ennen moderneja aikoja. 

Mökit ovat olleet kovien myrskyjen armoilla. 

Mökit ovat olleet kovien myrskyjen armoilla. 

Tuuria olikin matkassa, tuuli tyyntyi lähes täysin ja olin hyvässä vauhdissa koko päivän! Vasta n. 2 kilometrin päässä rannasta vastatuuli alkoi taas heräillä, mutta tässä vaiheessa se ei enää päässytt haittaamaan menoa. Rannassa odottikin mieluisa vastaanotto, kun Maakrunni-säätiön edellinen puheenjohtaja odotteli muita saapujia saarelle. Selvisi että paikalle olisi tulossa myös muita säätiön aktiiveja, ja seuraavana päivänä olisi tiedossa pieniä kunnostustöitä ja talkoohommia. Sain myös hyvin tarkan selostuksen saaren historiasta ja ympäristöstä sekä hyvän opastuksen saarta kiertävälle luontopolulle. 

 

Upeaa metsää saaren keskivaiheilla. 

Upeaa metsää saaren keskivaiheilla. 

IMG_3904.JPG
IMG_3898.JPG
Kuka arvaa mitä varten nämä kivikehät on tehty?

Kuka arvaa mitä varten nämä kivikehät on tehty?

Ulkokrunni on ensimmäisiä yksityisiä suojelualueita Suomessa ja on ollut edelläkävijöitä luonnonsuojelun asialla. Alue on suojeltu jo 1930-luvulta saakka ja nykyään alueella saa vierailla vain kirjallisella luvalla Maakrunnisäätiöltä, tai kesäisin 15.7.-31.8. Välisenä aikana erillisellä luvalla. Alueella on ollut osoitettuna alusta asti oma vartija, joka on huolehtinut siitä että alueen luontoa kunnioitetaan. Etenkin alkuvaiheissa tämä herätti paljon tunteita paikallisväestössä jotka olivat jo ammoisista ajoista saakka käyneet keräämässä luonnosta ravintonsa. Muunmuassa pienentyneet hanhikannat ajoivat kuitenkin suojelun asiaa. Suojelulla haluttiin turvata alueen ruoaksikin käytettyä eläinkantaa, ja suhde luonnonsuojeluun on alusta asti täällä hyvin käytännönläheistä. Aiemmin Ulkokrunnista erillään ollut Pihlajakari on ollut vuosia kalastajien turvasatama etenkin syysmyrskyillä ja saarelta löytyykin muutamia kalastuskämppiä. Nyt Pihlajakarin ja Ulkokrunnin välinen alue on noussut merestä  ja kasvanut umpeen. 

Keskellä kaislikkoa kahlaamassa. 

Keskellä kaislikkoa kahlaamassa. 

Ulkokrunnin toisessa päässä sijaitsee Oulun yliopiston tutkimuslaitos, vanha puupooki sekä jo käytöstä poistettu rautapooki. Viimeisen torniin pystyy kiipeämään melkoisen ilmavia terästikkaita pitkin ja sieltä aukeaa upeat maisemat ympäröiville alueille. Saari on melko iso ja todella täynnä monenlaista elämää! 

 

Rautapooki näkyy kilometrien päähän. 

Rautapooki näkyy kilometrien päähän. 

Suhteellisen "ilmavat" tikkaat vievät pookin htorniin. 

Suhteellisen "ilmavat" tikkaat vievät pookin htorniin. 

Päätähuimaava maisema alaspäin. 

Päätähuimaava maisema alaspäin. 

Pelkästään tämän maiseman takia kannatti meloa lähes 1200 kilometriä! 

Pelkästään tämän maiseman takia kannatti meloa lähes 1200 kilometriä! 

Ei voi muuta kuin kiitellä hyvää tuuri ajoituksen kanssa! Tälle matkalle on kertynyt rutkasti uusia kokemuksia ja tieto rannikkoalueesta on karttunut monella tasolla. Nyt osuin Ulkokrunniin samaan aikaan Metsähallituksen meribiologien kanssa, jotka ovat täällä tekemässä perustutkimusta. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla heidän työstään, työtavoistaan sekä tutkimustuloksista! 

 

Erilaisia pilviä horisontissa. Tällä hetkellä olimme matalapaineen keskuksessa. 

Erilaisia pilviä horisontissa. Tällä hetkellä olimme matalapaineen keskuksessa. 

Näkymä metsän ylitse. 

Näkymä metsän ylitse. 

IMG_3895.JPG
Monimuotoista luontoa näkyvissä joka suunnalla. 

Monimuotoista luontoa näkyvissä joka suunnalla. 

Tässä kelpasi hengähtää hetki ja nauttia eväitä. 

Tässä kelpasi hengähtää hetki ja nauttia eväitä. 

Tämä päivä menee lepäillessä ja pienissä talkoopuuhissa, ulkona pauhaa kova tuuli joka ei mahdollista liikkumista täältä yhtään mihinkään. 

 

IMG_3918.JPG

Päivät 23-27: Åminnesta Kalajoen hiekkadyyneille

Åminnesta lähtö sujui hyvin, vaikka matkaan pääsinkin vasta myöhemmin iltapäivällä. Pääsin saarien suojissa ohittamaan Vaasan, ja onnistunut reittivalinta toi myös muutamille isommille ylityksille leppoisan kesäisen myötätuulen. Alunperin olin ajatellut leiriytyä jonnekin Raippaluodon sillan lähettyville, mutta mukavassa myötäisessä laskettelin vielä melkein kymmenen kilometriä eteenpäin.  

Tauolla sillan kupeessa. Kuvaaminen oli hankalaa, koska sillan alla oli todella kova virtaus. 

Tauolla sillan kupeessa. Kuvaaminen oli hankalaa, koska sillan alla oli todella kova virtaus. 

Sillan ohituksen jälkeen tarkistin sääennustetta ja soitin Kalajoelle; mikäli sääennusteeseen ei suuria muutoksia tulisi, saapuisin Maanantaina illalla Kalajoelle. 

 

Hyvillä fiiliksillä, matka etenee. 

Hyvillä fiiliksillä, matka etenee. 

Pitkiä ylityksiä tyynellä säällä 

Edellisiltana yritin päästä pitkälle jo siitä syystä että seuraavan päivän reitille osuisi yhdet pisimmistä ylityksistä koko reissulla. Niihin menisi koko päivä, joten toivoin että sää pysyisi hyvänä.

 

Tällaisia auringonlaskuja on nyt ollut tarjolla paljon! 

Tällaisia auringonlaskuja on nyt ollut tarjolla paljon! 

Rantautuessa ensimmäinen asia mielessä on ruoka. Onneksi mun keittimellä vedet kiehuu niin nopeasti että hyvä kun ehdin saada pastapussia auki ajoissa! 

Rantautuessa ensimmäinen asia mielessä on ruoka. Onneksi mun keittimellä vedet kiehuu niin nopeasti että hyvä kun ehdin saada pastapussia auki ajoissa! 

Ennen pitkiä ylityksiä reitillä oli kivoja saaristoväyliä upeissa maisemissa. Mantereen puoli ja lähimmät saaret ovat usein täyteen rakennettuja, mutta vähänkin ulommilla saarilla on usein aivan tyhjää. Välillä tuntuukin siltä että vaeltaisi koskemattomassa erämaassa kun rakennuksia ei näy kilometrien säteellä missään! 

Kun pääsin avoimen selän laidalle, tajusin kuinka pitkä matka olisi edessä. Vastarantaa ei näkynyt, joten suunta oli otettava kompassilla. Meloin lähes kolme tuntia ennenkuin lopullinen määränpää alkoi pikkuhiljaa paljastua horisontista!

 

Tyyntä ja hiljaista. 

Tyyntä ja hiljaista. 

Tuollaisella säällä melominen on hämmentävä kokemus. Keskellä merta on hiirenhiljaista, ilma seisoo täysin paikallaan. Veden peiliä muistuttavaa pintaa rikkoo vain tasaisesti vettä halkova laudan keula ja melan vedot. Kun on melonut tarpeeksi kauas rannasta, tuntuu kuin meloisi pienessä kuplassa. Rannat ovat muuttuneet vain mustiksi viivoiksi kaukana horisontissa, toisella puolella merenpintaa ei erota taivaanrajasta. Ympäristö näyttää muuttuneen kummallisen kaksiulotteiseksi. Tätä jatkuu tuntikausia, kunnes ensimmäiset rannat vastakkaisella puolella alkavat pikkuhiljaa lähestyä. Kun puut alkavat erottua, kupla puhkeaa ja yhtäkkiä olen taas takaisin tavallisessa maailmassa. 

Keskipäivän paahteessa veden pinta aaltoili rauhalliseen tahtiin. 

Keskipäivän paahteessa veden pinta aaltoili rauhalliseen tahtiin. 

Pieni kalastajavene laskee verkkoja veteen kauempana merellä. 

Pieni kalastajavene laskee verkkoja veteen kauempana merellä. 

Illala leiripaikaksi löytyi lyhyt hiekkarannan pätkä, metriäkään pidemmälle ei olisi enää jaksanut meloa. Pitkä päivä lämpimässä säässä teki tehtävänsä ja lokkien vastalauseista huolimatta iskin teltan pystyyn rannalle ja hienon auringonlaskun saattelemana painuin nukkumaan.

 

IMG_3843.JPG
IMG_3855.JPG

 

Raskas päivä vastatuuleen

Seuraavana aamuna pääsin liikenteeseen aluksi tyynessä säässä, mutta vain vajaan tunnin melonnan jälkeen tuuli alkoi nousta, tietenkin vastaisena. Edellisten päivien hyvä eteneminen antoi kuitenkin voimia jatkaa matkaa, ja tahkosin ylityksiä yksi kerrallaan, saarelta saarelle ja niemenkärjestä toiseen. Merenkäynti teki etenemisestä tuskaisen hidasta mutta jatkoin silti matkaa. Koko päivänä en ottanut yhtä ainoaa kuvaa, kaikki energia meni melomiseen. Illalla löysin melkoisella tuurilla hyvän yöpaikan, tuuli luonnollisesti tyyntyi samalla kun sain teltan pystyyn...

 

Seuraavan päivän ohjelma näytti melko samanlaiselta. Aamupäivän pääsin pitkälti saarien suojissa, Pietarsaari oli jäämässä taakse. Tuulta riitti myös tälle päivälle ja edellisten päivien raskaat melonnat alkoivat jo painaa käsissä. Olin toivonut että pääsisin jonnekin Kokkolan ja Lohtajan välille saakka, mutta matka tyssäsi Kokkolan edustalle. Sieltä löytyi kiva retkeilysaari jossa oli myös autiotupa. Päätin painua aikaisin nukkumaan, seuraavasta pätkästä tulisi todella pitkä jos haluaisin päästä Kalajoelle saakka.

Kalajoelle 60km

Aamulla tuuli oli tyyntynyt ja kääntynyt puhaltamaan etelästä. Lähdin hyvällä fiiliksellä etenemään kevyessä myötäisessä tuulessa. Tuuli tyyntyi myöhemmin kokonaan, ja takanani tulleet sateet pyöräyttelivät tuulta monelle suunnalle ennen sateen alkamista. Ensimmäinen saderintama tuli kohdalle noin 10 kilometrin päässä Lohtajalta ja toi mukanaan kovaa Etelätuulta. Ehdin juuri ja juuri kiskoa kuivapuvun shortsien päälle ennen sadetta ja tuulta. Ensimmäisen sateen jälkeen tuuli tyyntyi taas lähes täysin, mutta merenkäynti jäi. Vauhti hidastui ja aloin jo tuskailemaan että tällä vauhdilla en Kalajoelle iltaan mennessä ehdi.  

 

Lohtajan Ohtakarin takana oli onneksi tyyntä, niemenkärki blokkasi aallokon hyvin. Odottelin vielä että toinen saderintama ohitti mut, ja siirryin suoraan OHtakarin pohjoispuolelle tyyneen kohtaan. Vedin kuivapuvun hupun silmille, otin mukavan nojan varustesäkkeihini ja otin päiväunet! Laitoin puhelimeen herätyskellon puolen tunnin päähän, ja annoin kevyen myötätuulen keinutella mua suoraan pohjoista kohti. Totesin että joko herään siihen että tipahdan veteen, tai sitten herätyskelloon! Lauta oli kuitenkin riittävän tukeva, enkä päätynyt veteen. 

Päikkäreiden jälkeen voimat olivat palanneet, ja lähdin kovalla innolla painamaan kohti Kalajoen hiekkasärkkiä. 

Saarimaisemia Rahjan saariston edustalta. Tästä oli enää noin tunnin melonta perille. 

Saarimaisemia Rahjan saariston edustalta. Tästä oli enää noin tunnin melonta perille. 

Perille saavuin mahtavassa saattueessa! Yksi mun pitkäaikaisista sponsoreista, Rautio Sports on Kalajoelta, joten nämä dyynit ovat tulleet todella tutuiksi vuosien varrella. Vastassa oli Rautio Sportsin porukkaa SUPeilla ja veneellä. Rannassa odotti ruokaa, juomaa ja sauna, upealla auringonlaskulla varustettuna. Ihan mielettömän hieno fiilis päästä tänne muutamaksi päiväksi lataamaan akkuja ja lepäämään ennen viimeistä puristusta Tornioon! 

 

 

Päivät 18-22: Yyteristä Skaftungin kautta Åminneen

Tähän postaukseen tuleekin nyt kerralla lähes viikon päivitykset, joko elektroniikka on temppuillut tai sitten yhteydet katkeilleet. Harmittavasti kuvien lataaminen ei ole onnistunut heikoilla yhteyksillä, eikä blogi ole päivittynyt.. Etelä-rannikon jälkeen hyvät yhteydet ovat selkeästi harvemmassa, mutta nyt onneksi pääsee taas kertomaan tilanteen edistymisestä. 

Päivä 18: Yyteristä liikkeelle

Aamu valkeni kirkkaana ja tuulettomana, ennusteessakin tuulen piti olla sivumyötäistä ja myöhemmin iltapäivällä sivutuulta. Alustavasti päivä näytti siis siltä että etenemään pääsisi reilustikin!  

Alku sujuikin oikein hienosti, tyynessä säässä pääsin etenemään pitkän pätkän. Tahkoluodon kohdalla mua tuli moikkaamaan myös purjelautaporukoista tuttu Tero, joka oli yrittänyt tavoittaa mua reitin varrella SUP-laudalla. GPS-päivitys kun tulee harvemmalla välillä näkyviin (30min päivitysväli akun säästämiseksi) olinkin ehtinyt koukata eri reitille kuin Tero oli olettanut, ja taisi tulla hiukan kiire että ehti tavoittaa mut ennen reitin kääntymistä uudelle suunnalle! Onneksi pysähdyin juttelemaan sataman kohdalla parille veneilijälle, ja sillä välin Tero ehti tavoittaa mut maan kautta. 

 

Tahkoluodon edustalla oli aivan tyyntä aamulla. 

Tahkoluodon edustalla oli aivan tyyntä aamulla. 

Puolenpäivän jälkeen tuuli alkoi hiljalleen nousta, ja ennusteesta poiketen lähes suorana vastatuulena luoteesta! Ihmettelin hetken aikaa että näyttääkö kompassi väärin (välillä jos aurinkopaneeli on ollut liian lähellä kompassia se on näyttänyt aivan väärin) mutta parin tarkistuksen jälkeen luku oli edelleen sama. Pieni turhautuminen alkoi jo hiipiä puseroon, koska edessä oli pari pitkää ylitystä joilla ei saarista löytyisi suojaa. Päädyin pienelle saarelle pohtimaan tilannetta, suoraan edessä aukesi lähes 5km  ylitys vastatuuleen avoimella merellä. Hermostuminen ei nyt auttaisi, joten kaivoin repusta makuualustan, makuupussin ja ruoanlaittovehkeet. Keittelin rauhassa lounaan ja painuin päiväunille. 

Reilun tunnin tauon jälkeen tuuli oli hieman heikentynyt ja voimat palanneet. Päätin runnoa itseni vaikka väkisin vastarannalle, matkan oli jatkuttava. Matkaan meni lähes kaksi tuntia, kun normaalisti vastaava matka menisi noin tunnissa. Toisella puolella pääsin pienten karien ja luotojen suojaan, ja matka alkoi taas sujua jouhevammin. 

Olin jo suunnitellut majoitusta jonnekin Merikarvian eteläpuolelle, mutta illaksi tuuli tyyntyi täysin. Tajusin että perustuuli ei ollut riittävän voimakas, ja tämän takia olin koko päivän taistellut merituulta vastaan! Auringon laskiessa tuuli tyyntyi ja lopulta kääntyi lähes 180 astetta kevyeksi myötäiseksi. Jatkoinkin matkaa vielä merikarvian ohi yli 10 kilometriä, koska seuraavaksi päiväksi oli ennusteessa kovaa maatuulta. Etelässä tiedossa oli kunnon myräkkää, täällä päästäisiin todennäköisesti vähemmällä. Merikarvian edustalla oleva iso selkä olisi mahdoton ylittää huomisessa säässä joten päätin painaa vielä sen yli jotta pääsisin hyviin asemiin seuraavaa päivää varten.

 Leiripaikka löytyi hyvällä tuurilla, täydellisessä auringonlaskussa ja pehmeällä sammaleen peittämällä pläntillä pienestä saaresta. Ilta oli jo pitkällä, lähes 12 tuntia melontaa takana kun pääsin viimein lepäämään.

 

Täydellinen leiripaikka yöksi. Tuon matalammalle aurinko ei juuri yön aikana enää laskenutkaan! 

Täydellinen leiripaikka yöksi. Tuon matalammalle aurinko ei juuri yön aikana enää laskenutkaan! 

Illan maisemia saaresta. Viereisen luodon tiirat olivat ärhäkkänä kun meloin ohi, mutta rauhoittuivat kun pääsin saaren rantaan.   

Illan maisemia saaresta. Viereisen luodon tiirat olivat ärhäkkänä kun meloin ohi, mutta rauhoittuivat kun pääsin saaren rantaan. 

 

Näissä maisemissa oli hyvä fiilis jäädä odottelemaan seuraavan päivän myräkkää. 

Näissä maisemissa oli hyvä fiilis jäädä odottelemaan seuraavan päivän myräkkää. 

Päivä 19: Matka jatkui Skaftungiin

Aamulla tuuli oli noussut, ja pääsin hyvistä asemista liikkeelle. Aluksi tuuli itseasiassa oli melko myötäinen, mutta kuljin aivan rantaviivaa pitkin koska kauempana rannasta tuuli jo todella kovaa merelle päin.  

Matkanteko oli melko hidasta, koska rannan lähellä sai jatkuvasti väistellä kiviä. Myöskään suorinta reittiä kulkeminen ei ollut mahdollista, koska monesti jouduin koukkaamaan satoja metrejä rannikon muotojen mukaan. Toisaalta matka kuitenkin eteni koko ajan, joten en ollut turhan huolissani pienestä kiertotiestä.

 

Tällaisia meren muovaamia taukopaikkoja löytyi monesta kohtaa. Melko erikoinen fiilis kun toisella puolella suoraa rantaviivaa ja vasemmalla pelkkää avointa merta.  

Tällaisia meren muovaamia taukopaikkoja löytyi monesta kohtaa. Melko erikoinen fiilis kun toisella puolella suoraa rantaviivaa ja vasemmalla pelkkää avointa merta.  

Iltapäivällä olin jo suunnittelemassa taukoa, kun yhtäkkiä lauta kolahti aivan yllättäen eteen ilmestyneeseen kallioon. En tiedä miten se pääsi yllättämään niin täysin, mutta samalla kolahduksella toinen laudan sivuevistä irtosi. Näin heti että se laskeutui ensin kallion reunalle veden alla, ja lähti sitten liukumaan hitaasti syvyyksiin loivaa kallionreunaa pitkin. Sivuevät ovat elintärkeät laudan suunnan pitämisessä etenkin sivutuulessa,  joten ei auttanut muu kuin sukeltaa perään. Riisuin äkkiä kelluntaliivin, lippiksen ja melontapaidan, ja hyppäsin mereen. Onneksi evä on kirkkaan valkoinen ja erottui hyvin kalliolla. Sain sen juuri kiinni ennen paljon syvempää pudotusta. Vesi oli tietenkin jääkylmää, joten tämän jälkeen olinkin sitten erittäin hereillä. Totesin että nyt lienee hyvä hetki pitää tauko, ja meloin rantakallioille kuivattelemaan kamppeita. 

 

 

Tämä rako oli kuin tehty SUP-laudan pysäkointiä varten! 

Tämä rako oli kuin tehty SUP-laudan pysäkointiä varten! 

Toivoin että olisin päässyt jatkamaan illalla pidemmällekin, mutta matka katkesi Skaftungin kohdalla. Vomiat alkoivat olla lopussa, lämmin päivä oli vienyt tehokkaasti mehut miehestä. Onneksi Skaftungin kohdalla odotti lämmin vastaanotto, eräs reissua seuranneista perheistä toivotti mut tervetulleeksi heidän vieraakseen! Olin todella otettu tästäkin vieraanvaraisuudesta: koko matkan ajan olen ollut häkeltynyt ihmisten halusta auttaa ja tsempata. 


Välipäivä Skaftungissa

Tuulen takia en päässyt jatkamaan matkaa, mutta sain jäädä jatkamaan vierailua perhe Lindberg & Palmun luokse. Valtavan suuret kiitokset teille, lepopäivä teki hyvää! Kävin tutustumassa Skaftungin kylään lainapyörällä, maisemat olivat kuin postikortissa tässä pienessä kalastajakylässä! Tänne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Naapurin Timo vei mut vielä kauppareissulle, ja sain hyvin taas eväitä täydennettyä ennen matkan jatkumista.  

 

Pyörälenkillä maalaismaisemissa!   

Pyörälenkillä maalaismaisemissa! 

 

Päivä 20: Kaskisten ohi tyynessä säässä 

Ennusteessa oli kevyttä myötätuulta mutta aiempien kokemusten perusteella tiesin odottaa merituulen vaikutusta, joten pyrin lähtemään ajoissa liikkeelle. Aamupäivän pääsinkin hyvässä myötäisessä, kunnes Kristiinankaupungin kohdalla tuuli tyyntyi täysin. 

 

Horisontista on vaikea erottaa missä meri loppuu ja taivas alkaa! 

Horisontista on vaikea erottaa missä meri loppuu ja taivas alkaa! 

Ilta meni tyynessä meloessa, kunnes joskus kuuden jälkeen tuuli taas nousi -yllättäen- vastaisena. Totesin että olisi turhaa jatkaa matkaa väkisin, ja laitoin leirin pystyyn pienelle saarelle. 


 

Maisemia matkan varrelta. 

Maisemia matkan varrelta. 

IMG_3775.JPG

Päivä 21: Vaasaa kohti?

Päivän ennusteessa oli taas kevyttä myötätuulta, mutta en enää odottanut tuulelta kummoisia, niin moneen kertaan olin saanut jotain muuta kuin ennusteessa oltiin kerrottu! Ajattelin kuitenkin painaa pitkän päivän, mikäli tuuli pysyisi kevyenä.

Onneksi tällä kertaa tuuli todella nousi myötäiseksi, pysyen koko päivän kuitenkin todella kevyenä. Onneksi, sillä etenkin avoimilla pätkillä merellä nousee nopeasti isoakin aallokkoa vaikka tuuli olisi todella kevyttä. Aallokko taas hidastaa etenemistä, kun tällä lastilla lauta ei varsinaisesti kovin helpolla nouse surffaamaan aaltoja.

Aluksi oli tyynempää.  Ilta menikin meloessa leppoisassa myötätuulessa pitkiä pätkiä kerrallaan. Tauot pidin laudalla, yhden kerran pysähdyin maihin syömään vähän isomman aterian.   

Aluksi oli tyynempää. 

Ilta menikin meloessa leppoisassa myötätuulessa pitkiä pätkiä kerrallaan. Tauot pidin laudalla, yhden kerran pysähdyin maihin syömään vähän isomman aterian. 

 

Rannikko on täynnä tämän näköisiä pieni kalastajien..hmm.. oliko putka se oikea nimi? 

Rannikko on täynnä tämän näköisiä pieni kalastajien..hmm.. oliko putka se oikea nimi? 

Evästauot laudalla näyttää yleensä tältä! 

Evästauot laudalla näyttää yleensä tältä! 

Illan leiripaikka olikin sitten vähän erikoisempaa sorttia! Rantaan saapuessa tajusin että varmasti lähimmän kilometrin säteellä ei rannasta tasaista paikkaa löytyisi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pistää teltta pystyyn noin 3 metriä korkean boulderin päälle koska voimat eivät enää riittäneet meloa pidemmälle leiripaikan etsintään.  

Onneksi illan maisema kruunasi päivän! 

 

Rannassa odotti tällaista louhikkoa niin pitkälle kun näki molempiin suuntiin.

Rannassa odotti tällaista louhikkoa niin pitkälle kun näki molempiin suuntiin.

IMG_3779.JPG
Teltasta oli komeat näkymät!   

Teltasta oli komeat näkymät! 

 

Viimeiset auringonsäteet värjäsivät taivaan upeasti, ennen auringon painumista pilvien taakse. 

Viimeiset auringonsäteet värjäsivät taivaan upeasti, ennen auringon painumista pilvien taakse. 

Havainnekuva leirin sijainnista kun aurinko oli jo laskenut pilvien taakse. Iso kallionlohkare oli ainoa "tasainen" leiripaikka satojen metrien säteellä.

Havainnekuva leirin sijainnista kun aurinko oli jo laskenut pilvien taakse. Iso kallionlohkare oli ainoa "tasainen" leiripaikka satojen metrien säteellä.

Päivä 22: Väkisin Åminneen

Eilinen päivä alkoi tuulisempana kuin luulin, joten reittisuunnitema muuttui radikaalisti. Meloin itseasiassa ensimmäiset sadat metrit takaisin eilistä reittiä, joka kieltämättä otti vähän päähän. Koukkasin sisemmille väylille jotta pääsisin pakoon kovinta tuulta, mutta siitä huolimatta loppumatka oli tuskaisen hidas ja raskas. Kuvia ei tallentunut koko päivältä, koska vettä satoi kaatamalla puolesta välistä eteenpäin. Åminneen saavuin aivan viimeisillä höyryillä, viimeinen 5 kilometriä oli niin kova tuuli ja vesisade, että pelkäsin joutuvani luovuttamaan, ja jäämään jonkun mökin rantaan odottelemaan parempaa keliä. Hammasta purren runttasin itseni kuitenkin leirintäalueelle (muistin että sieltä saa grilliruokaa) ja tyytyväisenä päivän työhön jäin tänne yöksi. 

 

Tänään matka ei jatku, sää on edelleen surkea melonnan kannalta. Kova vastatuuli ja vesisade pitävät mut vielä tämän päivän täällä, joten nyt tiedossa on taas nukkumista, syömistä ja lepoa! 

 

Aamupalaa tuulisella kivellä!  

Aamupalaa tuulisella kivellä!  

Päivä 17: Yyterin hiekoille

Aurinko paistaa, leppeä kesätuuli keinuttaa lautaa kohti seuraavaa saarta. Istun hetken laudalla ja nappaan huikan vettä. Tuuli on nostanut jo kaukaa mereltä rauhallisesti eteenpäin rullaavia maininkeja, jotka näkyvät lyövän kiviriutalle keskellä merta. Tiedän että matkaa rannalle ei ole enää paljoa, mutta en silti malta mieltäni kesäisiltä tyrskyiltä . Nousen ylös ja käännän laudan keulan kohti valkoisena välkkyviä vaahtopäitä ja mietin että tämän parempaa päivää tuskin voi odottaakaan. Kohta pääsen oikeasti surffaamaan!

Tauolla merimaisemissa

Tauolla merimaisemissa

Maisemat ovat muuttuneet melkoisesti etelän rannikosta.   

Maisemat ovat muuttuneet melkoisesti etelän rannikosta. 

 

IMG_3726.JPG

Valkoista hiekkaa näkyvissä 

Lähdin aamupäivällä jatkamaan matkaa Luvian saaristosta, päätepisteenä Yyteri ja tuttu surfkeskus. Päivän siirtymä jäi melko lyhyeksi mutta se ei tässä vaiheessa oikekastaan haitannut, koska matka oli edennyt sen verran hyvin. Lisäksi rannassa odotti varustetäydennysten lisäksi oma perhe, joten matka saisi mukavan hengähdystauon Yyterin hiekoilla.  

Matkalla reitille osui kiviriutta, jota en ollut koskaan aiemmin täällä suunnalla huomannut. Riutalle murtui leppoisa, n. 70 senttinen rauhallisesti murtuva aalto jota pääsin muutaman kerran surffaamaan!

Vesijetillä pikakuljetuksena kylmä kokis matkaajalle! Kiitos Petrille!  (Kuva: Petri Palin)

Vesijetillä pikakuljetuksena kylmä kokis matkaajalle! Kiitos Petrille!  (Kuva: Petri Palin)

Rantaa kohti ilta-auringossa! (Kuva: Antti Peltola) 

Rantaa kohti ilta-auringossa! (Kuva: Antti Peltola) 

Rannassa olikin kunnon vastaanottokomitea paikalla! Kiitos kaikille jotka tulitte vastaan, ootte aivan huippuja! 

Rannassa olikin kunnon vastaanottokomitea paikalla! Kiitos kaikille jotka tulitte vastaan, ootte aivan huippuja! 

Surfkeskus on mulle tuttu jo ihan pikkunassikasta asti, täällä olen purjelautaillut ja surffannut jo vuosia. Iltaisin Surfkeskus on tarjonnut saunan ja mahdollisuuden varusteiden säilytykseen, mutta tärkeimpänä tietysti keskus on toiminut samanhenkisten surffareiden kokoontumispaikkana. Täältä löytyisi varmasti satoja tarinoita kerrottavaksi! 

 

Purjelautailua ja lepoa

Eilinen päivä meni lepäillessä, ja purjelautaillessa. Tuuli oli taas kova ja vastainen, eikä luoteen suuntaisella tuulella ole täällä järkeä lähteä merelle. Aallot nousevat kevyelläkin tuulella suuriksi ja niitä vasten tahkoaminen olisi turhaa voimien tuhlausta. Tauko teki hyvää ja oli mahtavaa päästä myös purjeen kanssa vesille välillä! Kiitos Laura varusteiden lainasta!  

Tänään olen vielä odotellut tuulen tyyntymistä, toivon mukaan iltaa kohden tuuli hellittää ja pääsen jatkamaan ainakin vähän matkaa. Jos ei, jatkan taas huomenna!  

 

Näitä kahta odotin eniten Yyterissä! Hane ei tosin ollut kovin innoissaan aikaisen aamun kuvailuista, kovin vielä haukotuttaa. 

Näitä kahta odotin eniten Yyterissä! Hane ei tosin ollut kovin innoissaan aikaisen aamun kuvailuista, kovin vielä haukotuttaa. 

Lepopäivän tunnelmissa, tuulensuojassa. 

Lepopäivän tunnelmissa, tuulensuojassa. 

IMG_3737.JPG
IMG_3732.JPG
IMG_3733.JPG

Päivä 14+15+16: Yöttömän yön melontaa ja myötätuuleen surffausta

Päivä 14+15+16: Yöttömän yön melontaa ja myötätuuleen surffausta

Tuulen yhä noustessa lauta liikkui vauhdikkaammin ja vauhdikkaammin. Tuuli painoi merelle päin, ja mantereen koukeroiden takia selän taakse jäi isoja selkiä jotka alkoivat jo nostamaan aallokkoa. Aallokko tekee sivuttain liikkumisesta hankalaa, tuuli ja aallot yhessä haluaisivat painaa laudan keulan suoraan myötätuuleen.

Välipäivän viettoa Mussalossa

Vasta nyt alkaa sääennuste näyttää sopivia lukemia etenemiseen. Yötä vasten matka jatkuu taas, onneksi on yötön yö. Mussalon leirintäalueen väki on toivottanut mut tervetulleeksi pieneen yhteisöönsä vie päivien aikana, iso kiitos heille avusta, tsempeistä ja seurasta! 

Välipäivinä ei juuri muuta tekemistä ole ollut kuin lepäily ja blogin kirjoittelu. Tietysti sauna on kuulunut asiaan iltaisin kun se tarjolla on ollut! 

IMG_3650.JPG

Kulkupelikin vaihtui välillä polkupyörään, ja tienvarressa sijainnut ravintola ehti tulla tutuksi. Saaren tuulettomalla puolella on saanut päivittäin mukavan palauttavan pyörälenkin ennen ruokailua. 

 

IMG_3646.JPG

Parit jäätelöt, kotiruoka-annokset ja kaffet ovat sen verran lisänneet voimia viime päivinä että nyt alkaa olla jo kova polte päästä jatkamaan matkaa! Onneksi ensi viikon ennuste näyttää erittäin hyvältä tuulten puolesta: etelätuulta on tarjolla, ja paljon!  

 

Ei hassumpi terassimaisema tässä ravintolassa! 

Ei hassumpi terassimaisema tässä ravintolassa! 

Matka jatkuu siis yön yli kohti Uuttakaupunkia. Huomisen päivän varmastikin lepäilen ja jatkan taas seuraavaa yötä vasten melontaa. Lauantaiksi tuulet jo kääntyvät mikä helpottaa matkantekoa. 

 

IMG_3647.JPG
IMG_3648.JPG

Rannikon melonnan EDC - mitä mulla on liiveissä?

Reissuun lähtiessä lupasin sekä puolisolleni että ädilleni pitäväni kelluntaliivejä koko ajan päällä. Vaikka normaalisti olenkin sitä mieltä että rannan läheisyydessä liikkuessa ja esimerkiksi vuokrakäytössä jo karkuremmi on suppailuun täysin riittävä turvavaruste oikein käytettynä, tiesin että tällä reissulle siihen käytäntöön tulee muutos. 

Näin kaukana rannasta liikkuessa, josta pitkiä pätkiä täysin yksin, olen pitänyt liivejä päällä säästä riippumatta. Vaikka luotankin omaan uimataitooni (15 vuotta kilpauintia auttaa aika paljon) olisi tyhmänrohkeaa meloa ilman liivejä tätä matkaa.

Liiveillä on kuitenkin myös muita käytännöllisiä ominaisuuksia meloessa kuin kelluttavuus.

Monta hyötyä 

Kelluttavuuden lisäksi liivit pitävät keskikroppaa lämpimänä viileinä päivinä joka mahdollistaa kevyempien melontavaatteiden käytön. Kuumalla säällä taas liivin voi kastella, ja se viilentää. 

Hätätilanteessa liivin taskuissa kulkee mukana kaikki tarvittava avun saamiseksi. Jos jostain syystä joudun irti laudasta ja pitkän uintireissun päätteeksi päädyn yksinäiselle luodolle keskelle merta, ei paljoa auta jos yhteydenpitovälineet kelluvat merellä laudan kyydissä. 

Kaikki tarvittava on siis käden ulottuvilla koko päivän. Mitä liiveissä sitten on mukana päivästä toiseen? 

 

Liivien taskujen sisältö 

 

IMG_3603.JPG
  1. Liivit: Astral Bluejacket / Wärtsilä custom
  2. Puhelin: iPhone + Armor-X vesitiiviit ja iskunkestävät kuoret*
  3. Kiikari: Focus mono
  4. GPS: Garmin inReach SOS-hätäviesti toiminnolla
  5. Välipala: Evoke Protein crunch-patukoita* ainakin 2kpl
  6. Aurinkorasva: Ziaja spf 50*
  7. Melontahanskat: Sealskinz pyöräilyhanskat, välillä taskussa mutta yleensä kädessä. 

 

 

IMG_3607.JPG

Liiveissä hartian kohdalla myös kiinnitettynä LED-melontavalo, jos melonta jatkuu pimeälle. Valossa myös vilkku-mode, joka on hyvä hätätilanteissa.  

IMG_3608.JPG

Armor-X kuoret ovat tähän mennessä selvinneet pudotuksesta kalliolta, uintiretkestä mereen, kaatosateesta sekä kokispullon avauksesta. Toistaiseksi täysin moitteetta. 

IMG_3601.JPG

Focuksen kiikari menee näppärän pieneen tilaan (mahtuu liiveihin) ja on hyödyllinen lisä suunnistuksessa. Merimerkkien bongaus onnistuu kilometrien päästä tarvittaessa. 

Garminin inReach käsi-gps on toiminut tähän mennessä suunnistuksessa vain hätäapuna, mutta sillä on ollut tärkeä rooli seurannan kannalta! GPS-seurannan lisäksi siitä löytyy hätäviesti-toiminto, jolla saa hälytettyä apua tarvittaessa.

IMG_3605.JPG

 Melonnan aikana syön jotain pientä noin kerran tunnissa, ja Evoken protskupatukoita löytyy liivin taskuista aina vähintään 2 kappaletta. Niistä saa aina hyvän energiaboostin jolla jaksaa vielä sen yhden ison selän yli ennen pidempää taukoa.

 

 

IMG_3604.JPG

Lämpiminä päivinä ylioimaisesti isoin haaste on pysyä suojassa auringolta.  Nestetasapainon lisäksi kroppa pitää suojata palamiselta, ja Ziajan spf 50 aurinkosuojavoide on ollut mun luottotavaraa jo melkein 10 vuotta ympäri maailmaa reissatessa. Paras puoli tässä on se, että se ihan oikeasti pysyy iholla myös vedessä touhutessa, joka on todella tärkeää esim purjelautaillessa kun rantaan ei välttämättä aina pääse käymään kovin helposti.

Vaihtelua tarpeen mukaan

 

Taskujen muu sisältö vaihtelee paljon päivän mukaan. Välillä taskussa on lisäakku lataamassa puhelinta, välillä huulirasvaa ja purkkaa. Juomarakko on välillä myös selässä, mutta yleensä jätän sen laudan kannelle kiinni. 

Tuleeko mieleen kysymyksiä muista varusteista? Laita mulle viestiä niin kirjoittelen seuraavilla välietapeilla lisää! 

 

 

Kuka surffari nyt menisi minnekään ilman yhtä FCS-avainta?? 

Kuka surffari nyt menisi minnekään ilman yhtä FCS-avainta?? 

Rintatasku aukeaa clamshell-tyylisesti joka on todella kätevää. Taskun saa kokoaan auki ilmat että kamat lentelevät ympäriinsä, kun kaikelle on omat paikkansa. 

Rintatasku aukeaa clamshell-tyylisesti joka on todella kätevää. Taskun saa kokoaan auki ilmat että kamat lentelevät ympäriinsä, kun kaikelle on omat paikkansa. 

Sivutaskuissa on hyvin tilaa, toiseen mahtuu protskupatukat ja toiselle puolelle GPS-paikannin. 

Sivutaskuissa on hyvin tilaa, toiseen mahtuu protskupatukat ja toiselle puolelle GPS-paikannin. 

 ---------- 

*Sain seuraavat tuotteet käyttöön lahjoituksina matkalle:

-Evokee patukat 

-Armour-X suojakuoret

-Ziaja aurinkosuojavoiteet

Päivä 13: Teersalosta Kuunarin kautta Mussaloon

Eilen matka ei päässyt jatkumaan kovinkaan pitkälle vastatuulen takia. Hetkittäin pienissä saarten väliköissä kovaakin puhaltanut tuuli hidasti etenemistä, eikä vastainen virtaus auttanut asiaa. Olin itseasiassa melko yllättynyt siitä miten kovia virtauksia tällä alueella on, muuallakin olen huomannut saman efektin mutta en läheskään yhtä voimakkaana. 

Lähtö siis tapahtui Teersalon satamasta, jossa majoituin edelliseksi yöksi Old Smuggler-nimisen ravintolan vierasmökkeihin. Uni maistui hyvin pitkän viikon jälkeen ja pääsin liikkeelle puolenpäivän aikoihin. 

 

Lounas Kuunarilla

Lähes neljän tunnin punnertamisen jälkeen olin edennyt alle 10 kilometriä, ja totesin että tällä vauhdilla jatkamisessa ei ole järkeä: se vie enemmän voimia kuin normaalisti eikä matka taitu ollenkaan. Tutkailin kartasta sopivaa saarta/kalliota lounaspaikaksi, kun sattumalta osuin Kuunari-nimisen saaristoravintolan kohdalle. Vastakkaiselta rannalta näin bensa-aseman liehuvan lipun ja nopealla googlauksella totesin että tässä on mun lounaspaikka! 

Kuunarin henkilökunnalta sainkin infoa lähellä sijaitsevasta leirintäalueesta jonne voisin majoittua yöksi. Vaikka alunperin matkan aikana ei tarkoitus ollutkaan majoittua muualla kuin teltassa ja saarissa, ei tässä kohtaa ole juuri muita mahdollisuuksia: rannat ovat tiiviisti asuttuja ja tyhjät saaret olisivat vaatineet tuntien lisämelonnan. Lyhyt matka Kuunarilta Mussaloonkin kesti lähes tunnin..

 

Tuulet kääntyvät

Majoituin siis Mussaloon, tarkoituksena herätä aamuyöllä nappaamaan etelätuuli ja matkata Uuteenkaupunkiin aamun aikana. Ne suunnitelmat menivät uusiksi kun aamuyöllä herätessä ennuste olikin muuttunut. Aika ei olisi riittänyt perille asti ennen tuulen kääntymistä takaisin vastaiseksi, joten päätin jäädä viettämään lepopäivää tänne. 

Kroppa aivan selvästi kaipasi jo taukoa, sääennusteiden tarkistuksen jälkeen uni maittoi pitkälle aamuun saakka vaikka meninkin aikaisin nukkumaan. 

Huomenna varmasti levänneenä jaksaa taas punnertaa vastatuuleenkin paremmin. 

 

Ylen juttu herätti kiinnostusta

Eilisen aikana sain aivan mielettömästi viestejä, tsemppauksia ja avuntarjouksia niin majoitusten kuin ihan paikallisosaamisenkin merkeissä. Hurjan iso kiitos kaikille tuesta ja avusta! Loppumatkalla on paljon paikkoja joiden vesialueet eivät ole kovin tuttuja joten kaikki paikallistieto otetaan avosylin vastaan! 

Viestit tulevat hyvin perille tätä kautta, ja vastailen niihin aina kun vain ehdin!  

 

 

Leiri pystyssä ja numerokin kyljessä. 

Leiri pystyssä ja numerokin kyljessä. 

Illalla tuuli hieman tyyntyi, mutta yötä vasten melomiseen eivät paukut riittäneet. 

Illalla tuuli hieman tyyntyi, mutta yötä vasten melomiseen eivät paukut riittäneet. 

Päivä 10+11+12

"Ei jumankauta, tää on pakko ikuistaa. Joku oikeesti matkustaa SUP-laudalla." Joku kundi seisoo laiturin vieressä terassilla ja kaivaa puhelintaan esiin. SUP-laudalla matkan tekeminen on monille täysin uusi ja jopa vähän hullukin ajatuksena.

 

Tähän mennessä matkaa mua on saattanut mm. Poliisi, tulli, rajavartiolaitos, palokunta, sekä kymmenet yksityishenkilöt. Ihmetteleviä katseita, jotka ovat muuttuneet suorastaan hölmistyneiksi kertoessani matkan määränpään.  

Kyllä, SUP-laudalla oikeasti pystyy matkustamaan. Pitkiä matkoja, päivittäin. Yllättävän helpostikin, kun tietää muutaman niksin. Pisimmät päivämatkat ovat pyörineet 45-50km nurkilla, eli aivan riittäviä matkoja ehtii kulkea päivittäin. 

 

Haasteitakin toki on, mutta tähän asti isoimmat ovat olleet omia virheitä: juomavesikanisterin korkki auki--> juomavedet meressä. Lauta ei kulje, missä syy? Tauon jälkeen unohtunut karkuremmin kiinnitys--> remmi laahannut perässä pari kilometriä ja nilkkalenkissä roikkuu fudispallon kokoinen keko levää.  

 

Toisaalta, onnistumisen fiilikset korvaavat haasteet helposti. Kun pitkä vastatuulitaistelu päättyy päivän lopuksi upeaan leiripaikkaan, täyttää mielen niin vahva onnistumisen ja hyvän olon tunne että kaikki negatiivinen unohtuu.

 

Hangon läntisen yli

Tyyni sää saatteli mut matkaan Hangon läntisen yli. Oli todella erikoinen tunne kun suuri avoin selkä läikkyy peilityynenä, ja näytti kuin saaret ja luodot olisi tuotu valtavalle marmorilattialle pönöttämään.  

Lämmin päivä, ensimmäistä kertaa uskalsi vaihtaa shortseihin meloessa. Aurinko, ja siltä suojautuminen oli tärkeää. Reilusti aurinkorasvaa ympäri lärviä! 

Kasnäsin satamassa pysähdyin tauolle, kauppaan ja syömään. Sataman kundit ystävällisesti tarjosivat matkamiehelle suihkun ja saunan, ja se oli kieltämättä aika täydellistä luxusta pitkän ja hikisen päivän jälkeen! Kiitos Kasnäsiin, hienolta näytti uudet saunatilat! 

Ilta jatkui vielä lyhyellä iltamelonnalla leiripaikkaan, joka kauniista ulkonäöstä huolimatta kätki itseensä salaisuuden joka selvisi vasta lähemmällä tutustumisella: rannassa leijaili vahva mädän kananmunan haju, ja ranta oli täynnä levää.. Sääli, aivan mielettömän hieno paikka muuten!

 

Pitkä päivä kohti Seiliä 

Turun saaristoa kohti edetessä oli tiedossa melko pitkä päivämelonta. Mikäs siinä, kelit kun kohtelivat hyvin! Kevyttä vastatuulta siellä täällä, mutta pääosin käytännössä tuuletonta. Sisemmäs saaristoa liikkuessa huomasi hyvin miten maisema alkoi muuttua. Erityisesti loppua kohti karut kallioluodot olivat vaihtuneet suuriin ja metsäisiin saariin.

 

Päivä päättyi siis Seilin kulmille, loppumatkasta tapasin muutaman melojan jotka olivat kovin kiinnostuneita varusteistani. Sattumalta olivat lukeneetkin reissusta juuri aiemmin, ja osuin sopivasti heidän lenkkinsä varrelle. 

Pitkä päivä, ja aivan loppu kun pääsin kömpimään teltan sisälle! 

Vastatuuleen rykimistä 

Tänään oli varmasti koko matkan haastavin päivä sään puolesta. Koko matka vastatuulta, n. 30km. Tuskaista monin paikoin, ja jouduin melomaan pitkiä pätkiä istuen.

Lopussa sää kuitenkin vähän kirkastui, ja oikein valittu reitti auttoi hieman, tuulensuojaa antaen. 

 

Päivä päättyi Teersalon satamaan, jossa vastassa oli omat vanhemmat ja heidän naapurit, vanhoja perhetuttuja. Ruoka ja kylmä juoma tekivät pitkän päivän päätteeksi todella hyvää! Sataman viereen oli juuri valmistunut uusia "mökkejä" ja päätin majoittua yhden yön tässä. Suihku, sauna ja sähköä, sekä vesivarastojen täydennys.  

 

Tervetuloa kyytiin! 

Tervetuloa kyytiin! 

Ei laisinkaan paha maisema, vaikka mätä haju vähän latistikin tunnelmaa

Ei laisinkaan paha maisema, vaikka mätä haju vähän latistikin tunnelmaa

Tähän mahtuu hyvin kaikki mitä tarvitsee saada mukaan!  

Tähän mahtuu hyvin kaikki mitä tarvitsee saada mukaan!  

IMG_3593.JPG

Päivä 8+9: Barösundin kautta Fladalandetille ja Hangon ohi

Toissapäivän aamu kirkastui lähes peilityynenä, vaikka ennusteissa kevyttä vastatuulta olikin. Tyyni sää tietysti otetaan vastaan ilolla joten ei muuta kuin suunta suoraan kohti Barösundin väylää. 

Kyseinen väylähän on älyttömän kaunista maisemaa myös, ja palveluitakin matkalta löytyy. Barösundin lossin luona on myös kauppa ja ravintola, jossa kävinkin nauttimassa herkullisen lohikeiton kauppareissun ohessa. Terkkuja sille porukalle joka toivotti mukavaa matkaa!

Pysähdyksen jälkeen tuuli hieman voimistui, ja onneksi kanavoitui lähes väylän suuntaiseksi pitkälle matkalle. Kevyessä sivumyötäisessä matka eteni kevyesti kohti päätepysäkkiä. Leiripaikaksi valikoitui tällä kertaa Fladalandet, joka kuuluu osaksi Tammisaaren kansallispuistoa. Todella kaunis paikka,, enkä ollut ainoa joka oli löytänyt yöksi tänne! Muut olivat tosin veneillä, eli sain nukkua telttapaikalla aivan rauhassa.

 

Hankoa kohti vastatuulessa

Hankoon päin lähtiessä ajatus oli että heräisin ajoissa ennen tuulen nousua, jotta saisin mahdollisimman paljon matkaa alle ennen "ylämäkeä". Pääsinkin melkein 10km ennenkuin tuuli alkoi puhaltamaan. Koko Hankoniemen etelälaidan pituudelta puhaltanut länsituuli teki etenemisestä todella hidasta, ja päätinkin ottaa pidennetyn lounastauon ja päikkärit pienessä saaressa. 

 

Unien jälkeen tuuli oli ehkä hieman tippunut, mutta edelleen puhalsi 6-7m/s. Tauon jälkeen energiaa kuitenkin riitti ja päätin lähteä puskemaan Hankoa kohti. Mielessä oli yksi maali: pizza ja kylmä kokis satamassa. Reilun kolmen tunnin punnerruksen jälkeen pääsin vihdoin satamaan, ja pizzallekin ehdin ennen keittiön sulkemista. 

Tauon jälkeen päätin suunnata vielä vähän matkan päähän leiriin, Hangon länsipuolen saaristoon. Täältä löytyikin yön pimetessä loistava leiripaikka, ja nukuin yön mukavasti laavussa.

 

 

IMG_3569.JPG

Stora Fagerön auringonlasku

IMG_3571.JPG
IMG_3557.JPG

Oli niin komea puucee että oli pakko ikuistaa! 

IMG_3559.JPG

Fladalandetin leiripaikkaa

IMG_3565.JPG

Pikkuhiljaa perillä pitkän päivän jälkeen Fladalandetissa

IMG_3563.JPG

Aurinko porotti niin kovasti koko päivän että sai olla tarkkana että ei kärähdä! 

IMG_3567.JPG

Eilisen viimeisiä auringonsäteitä merellä 

IMG_3564.JPG

Yöllä perillä 

IMG_3570.JPG

Kartan tutkimista, tänään matka jatkuu Kasnäsin ohi. 

IMG_3572.JPG

Maisema teltan sisältä eilen aamulla. 

Päivä 6+7: Helsingistä Porkkalaan, ja Porkkalan selän yli

Helsinki-Porkkala väli tuntui lepopäivän jälkeen yllättävän raskaalta ja hankalalta. Tuuli kääntyi vastaiseksi, ja monissa kohdissa jouduin hetkittäin oikeasti puristamaan että pääsin edes eteenpäin. 

Onneksi matkan varrella tuli tuttuja vastaan, jäätelövene toi väsyneelle matkaajalle lisäenergiaa kuningatar-tuutin muodossa! 

Siitä oli hyvä jatkaa eteenpäin, kelin yhä vaihdellessa. Hetkittäin satoi vettäkin ja tuuli nousi aina ennen vesisateen alkua. 

Lopulta pääsin koukkaamaan sisäväylälle saarien suojaan, ja niinkutsutulle "puutarhaväylälle". Matka eteni huomattavasti jouhevammin kun tuulesta ei enää ollut haittaa. Lisäksi matkan toisessa päässä odotti lämmin sauna, kylmä olut ja grillistä nostetut ribsit! Todella kiva päivä siis näissä merkeissä, en antanut tuulen hyydyttää hymyä.

 

Porkkalanselän ylitys

Eilinen sää ei mahdollistanut ylitystä, kova sivutuuli ja sumu/sade olisivat olleet todella hankala yhdistelmä. Päätin jäädä päiväksi odottamaan parempaa tuulta ylitykseen. 

Tänään tuuli oli jo selkeästi kevyempi ja pääsinkin pienestä keikutuksesta huolimatta lopulta yli. Vauhti oli hidas aallokon ja vastaan painaneen tuulen takia, mutta yli mentiin silti!  

Koko päivän vaihtelevat säät sekoittivat pakkaa, ja jouduin kiemurtelemaan saarien välissä välttääkseni kovimman tuulen. Viimeisessä ylityksessä tuuli oli lähes täysin tyyntynyt, kun se yhtäkkiä kuin napista painamalla olisi alkanut taas. Sivutuulta lähes 7-9m/s joka painoi mut suoraan rantaan. Onneksi kyseinen saari oli päivän viimeinen etappi muutenkin, joten ei muuta kuin rantaviivaa pitkin kävellen sopivalle leiripaikalle. 

 

 

 

IMG_3513.JPG
IMG_3509.JPG
IMG_3515.JPG
IMG_3516.JPG
IMG_3511.JPG
IMG_3518.JPG
IMG_3517.JPG
IMG_3510.JPG
IMG_3519.JPG

Päivä 4,5: Vesisateen saattelemana kohti Helsinkiä

Eilen aamulla lähtö oli mukavasti myötätuuleen, ensimmäinen stoppi Tirmon satamassa. Tankkasin siinä vettä ja ehdin jutella pari sanaa myös paikallislehden toimittajan kanssa! Porvoon suunnalla lukijat saattavatkin bongata mut lehdestä.

Tirmon jälkeen alkoi vesisade, ja tuuli tyyntyi lähes täysin. Eipä siinä, vesisade ei haitannut kun tajusin jo Tirmossa vaihtaa kuivapuvun päälle. Sadetta jatkuikin sitten koko loppupäivän, pahimmillaan vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja välillä vain tihutti. 

Viimeiselle ylitykselle Kaunissaareen (siihen Helsinkiläisille tuttuun) tuuli kääntyi vastaiseksi. Siinä vaiheessa kun on lähes 40km melontaa takana, ilta alkaa hämärtyä ja vesisade hävittää saaren näkyvistä kokonaan, ei auta muu kuin ottaa pieni tauko ja kerätäv voimat vielä viimeiseen rutistukseen. Takaisinkaan ei keskellä merta voi kääntyä, joten tahdonvoimalla runttasin viimeisen parin kilometrin matkan. Rättiväsyneenä ja märkänä raahasin kamppeet rantaan, teltta pystyyn ja makuupussin sisään nukkumaan.

Tähän tiivistyy aika hyvin päivän tunnelmat.

Tähän tiivistyy aika hyvin päivän tunnelmat.

 

Aamu kirkastui vähän paremmassa säässä, tuulta ei juuri ollut. Lähdin ripeästi matkaan koska tiesin että tuuli nousee jossain vaiheessa matkaa varmasti. Kotia kohti meloessa kilometrit etenivät keveästi, aina Hevossalmen sillalle saakka. Siitä auennut maisema ja kotiranta ei paljoa lohduttanut kun tuuli nousi yhtäkkiä aivan suoraan sivuvastaiseksi viimeiselle parille kilometrille. Kovalla runttauksella kuitenkin kotia kohti ja lopulta rannalle! 

Illalla kävin vielä pyörähtämässä Klippanilla kertomassa lyhyesti Wärtsilän henkilökunnalle tästä projektista. Loistotilaisuus myös katsella aitiopaikoilta ilmailushowta!

Tähän asti matka on edennyt hyvin. Selkeästi on huomannut miten sivutuuli vaikuttaa laudan kulkuun PALJON, suora vastatuuli ei ole niin paha. Kroppa on kestänyt hyvin, mitä nyt pieniä jumeja siellä täällä. Yläselkä on kovilla kun melontaa tulee tuntikaupalla yhteen menoon.

Huominen menee Helsingissä lepäillessä, ja ylihuomenna taas matkaan! Silloin pitäisi rykäistä Porkkalaan, katsotaan miten käy jos tuulet kääntyvät kovasti vastaisiksi.

 

IMG_3456.JPG

Tässä vaiheessa aamua oli vielä tyyntä! 

Hieno tervetuliais-seremonia oli järjestetty mun Helsinkiin saapumista varten!  

Hieno tervetuliais-seremonia oli järjestetty mun Helsinkiin saapumista varten!  

Päivä 3: Kirkonmaalta myötäisessä länttä kohti

Eilinen oli pitkä päivä. Aamulla sää oli kirkas ja tuuleton, Kaunissaaren kohdalle asti siis lähes rasvatyyntä. Kaunissaaren jälkeen tuuuli alkoi hiljalleen nousta, mutta edelleen niin kevyenä että se ei juuri merkitävästi melontaan vaikuttanut. 

 

Lehtisessä evästauko, lampaatkin tulivat moikaamaan

Lehtisessä evästauko, lampaatkin tulivat moikaamaan

FullSizeRender.jpg
FullSizeRender.jpg

Lehtisen jälkeen totesin että voimia vielä löytyy reilustikin ja mukaavasti noussut Itätuuli saatteli oikeaan suuntaan. Tauotkin kannatti pitää laudan päällä, tuulen viedessä hiljalleen eteenpäin. Nokosia en uskaltanut laudlla ottaa. 

Loppumatka olikin mielen ja kehon välistä taistelua siitä, minne mennään yöksi. Kropassa tuntui puhtia olevan mutta pää ei meinannut pysyä mukana. Lopulta totesin että valoisaa on vielä pitkään jäljellä ja myötätuuli kannattaa hyödyntää. Siispä suunta vielä reilusti eteenpäin.

 

Tuntui todella hyvältä päästä leiripaikalle illalla. Teltta samantien pystyyn, ruokaa koneeseen ja parin valokuvan jälkeen nukkumaan!

IMG_3443.JPG
Aamulla oli tyyntä 

Aamulla oli tyyntä 

Iltapäiväkahvit Lehtisessä

Iltapäiväkahvit Lehtisessä

Tähän oli hyvä jäädä yöksi. 

Tähän oli hyvä jäädä yöksi. 

Päivä 2: Sivutuulessa Kirkonmaalle

Teltan lämpöön ekan päivän jälkeen. 

Teltan lämpöön ekan päivän jälkeen. 

Eilen illalla oli kyllä mieletön fiilis mennä nukkumaan, sen verran harvoin tulee koettua noin rauhallista hetkeä. Koko saaressa (tietääkseni ainakaan) ei ollut muita ja mistään ei kuulunut ihmisten ääniä. Ei veneitä, ei autoja, ei huutoa, ei niin mitään.   

 

Aamulla vesisade hiljalleen loppui ja starttailin matkaan. Heti kärkeen oli liikaa intoa ja pikku moka suunnistuksessa. Otti päähän, olisi pitänyt katsoa tarkemmin. 

Puolen päivän jälkeen sää kirkastui, ja samalla tuuli nousi. Loppupäivästä pelkästään oikealta puolelta melominen alkoi puuduttaa, ja meloin hetken istualtani. Yllättävän hyvin toimi, kun isoin kassi toimi sopivasti selkänojana! 

Parin eväsbreikin jälkeen lopuksi siis tänne Kirkonmaalle. TAAS suunnistusmoka, luulin että vierasvenesatama olisi ollut länsipuolella  mutta eipä ollut. 

 

Päivä täynnä, aika hyvin pääsi matkaa tekemään vaikka tuuli vähän haittasi.  

FullSizeRender.jpg

Kurkistus pinnan alle

FullSizeRender.jpg
FullSizeRender.jpg

Päivä 1: Ahti, Suuri-Pisi ja mökkiläisiä

Ensimmäinen, hiukan harmaa ja sateinen päivä melontaa takana. Lauta kulki hyvin, kevyestä vastatuulesta huolimatta. Alkuun tuntui hankalalta päästä oikeaan rytmiin, mutta tnnin melonnan jälken sopiva tahti alkoi löytyä. Aamun lähtö sujui mukavasti, rannassa muutamien tuttujen sekä paikallistoimittajan saattelemana. Lähirannoilta kantautui välillä myös kannustushuutoja. 

Tänään päätin meloa hiukan kevyemmän pätkän, jotta kroppa vähän aukeaisi tähän rupeamaan. Yhteensä taisi tulla 20km luokkaa, ja ensimmäinen pysähdys nyt siis Suuri-Pisille.

Aamulla itse Ahti tuli saattelemaan mut matkaan. Selkeästi merellä vietettyjen vuosien ahavoima parrakas kaveri ajoi keskellä Virolahtea veneellä vierelle. Meren muovaamaa kiveä muistuttanut koura ojentui tervehdykseksi, veneenkuljettaja esittäytyi Ahdiksi. Hetki vaihdettin kuulumisia ja sovittiin että mennään syksyllä kalaan. Ahti jatkoi matka toivotellen hyviä säitä matkalle. 

Ei kai voi huonosti alkaa jos itse Ahti tulee toivottamaan hyvää matkaa? 

 

 

-Timi

Ensimmäinen stoppi edessä.   

Ensimmäinen stoppi edessä. 

 

IMG_3377.JPG
IMG_3378.JPG
IMG_3379.JPG
IMG_3382.JPG
IMG_3383.JPG
IMG_3386.JPG
IMG_3385.JPG
IMG_3387.JPG

Matkan valmistelut ovat virallisesti alkaneet!

Nyt on kyllä mielettömän hyvä fiilis! Matkan valmistelut ovat nyt potkaistu virallisiakin kanavia pitkäin käyntiin, ja seuraavien viikkojen aikana viimeistellään vielä muutamia tärkeitä juttuja ennen matkan aloittamista.

Päivittelen matkan aikana blogiin tietoja siitä miten ja missä matka etenee, sekä kerron tarkemmin mm. varusteista joilla matka on mahdollista tehdä. Pyrin myös nostamaan ajankohtaisia asioita Itämeren suojeluun liittyen esille matkan niin salliessa.

Huippua että olet kiinnostunut reissustani, liity ihmeessä mukaan seuraamaan tarinan etenemistä ja kerro siitä myös kavereillesi! Matkan varrelle saa toki myös tulla moikkailemaan!

-Timi